Matkan valmistelut on päässyt siihen pisteeseen, että huomenna on lähtö. Kyllä, se tuntuu vieläkin hyvin epätodelliselta. Jotta ensimmäisiltä vatsavaivoilta vältyttäisiin, olen päätynyt suureen maitohappobakteeri + kaikki maailman vatsaa hellivät tuotteet - tankkaukseen. Gefilus, Activia, you name it. Olen selkeästikin mainonnan uhri, kun toivon, että maailman ihmetuotteet pelastaisivat tulevat viikot.
Purtilosta en kuitenkaan ole vielä ihan oikeita tabletteja jaksanut ottaa, sen aika taitaa koittaa sitten huomenna. Orpo olo oli, kun siisti työpistettä ja heitti viikkojen varrella tehtyjä suunnitelmia pois. Tyhjien pöytien periaate on siitä jännä, että kun lähtee pois, niin ei jää jäljelle mitään, joka viittaisi menneestä. Muutaman paperin säästin, mutta muuten kaikki turha sai lähteä menemään.
Tänään kävin sitten vielä keskeyttämässä matkakortin kauden, ihmettelemässä verokortin palautusta ja kopioimassa kaikkea tarpeellista maan ja taivaan väliltä. Passistakin olisi pitänyt ottaa kopio, mutta en vain muistanut ottaa sitä mukaan. Lisäksi kävin lohtushoppailemassa, ostin suuren läjän kaikkea hyvää karkkia ja naistenlehtiä, joita muuten varsin harvoin luen. Eiköhän tuolla Intiassa tule aikakin, jolloin innoissaan selaa mitä tahansa, joka muistuttaa Suomesta. Jos siis mikään ei onnistu ja koti-ikävä iskee. Aikaisemmilla matkoilla ei iskenyt, mutta Japanin sadepäivinä kummasti piristi, että oli jotain mielenkiintoista luettavaa.
Purtilosta en kuitenkaan ole vielä ihan oikeita tabletteja jaksanut ottaa, sen aika taitaa koittaa sitten huomenna. Orpo olo oli, kun siisti työpistettä ja heitti viikkojen varrella tehtyjä suunnitelmia pois. Tyhjien pöytien periaate on siitä jännä, että kun lähtee pois, niin ei jää jäljelle mitään, joka viittaisi menneestä. Muutaman paperin säästin, mutta muuten kaikki turha sai lähteä menemään.
Tänään kävin sitten vielä keskeyttämässä matkakortin kauden, ihmettelemässä verokortin palautusta ja kopioimassa kaikkea tarpeellista maan ja taivaan väliltä. Passistakin olisi pitänyt ottaa kopio, mutta en vain muistanut ottaa sitä mukaan. Lisäksi kävin lohtushoppailemassa, ostin suuren läjän kaikkea hyvää karkkia ja naistenlehtiä, joita muuten varsin harvoin luen. Eiköhän tuolla Intiassa tule aikakin, jolloin innoissaan selaa mitä tahansa, joka muistuttaa Suomesta. Jos siis mikään ei onnistu ja koti-ikävä iskee. Aikaisemmilla matkoilla ei iskenyt, mutta Japanin sadepäivinä kummasti piristi, että oli jotain mielenkiintoista luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti