Lentomatka oli kuin aurinkomatkojen tournee kanarialle, jossa lentotuuri loppui heti alussa ja istuin koko matkan alle 2-vuotiaan lapsen vieressä, joka kirjaimellisesti parkui ja huusi koko ajan. Lentokone oli viimeistä paikkaa myöten täyteen bookattu, joten ei ollut toivoakaan, että oltaisiin voitu siirtyä edes vähän kauemmas. Lisämaustetta parkumiseen toi muutaman penkkirivin päässä istunut intialainen, jonka yskäisyt kuulostivat lähinnä huuto-oksentamiselta.
Oleskelu Intiassa ei myöskään parhaalla mahdollisella tavalla. Tai sitten se niin alkoi tavalla, joka on maalle hyvin tyypillinen. Lennon lähtö viivästyi hieman, muttei kuitenkaan niin paljoa, että arvioitua laskeutumisaikaa olisi ylitetty millään tavalla. Delhin päässä suunnitelmat muutti äkillinen ukkosmyrsky, joka vei Delhin lentoasemalta sähköt. Hieman avoimeksi toki jäi, olivatko sähköt lainkaan päällä siinä vaiheessa kun laskeuduttiin, mutta ainakin heti laskeutumisen jälkeen kone pysähtyi ja kapteeni ilmoitti, että joudutaan rajuilman johdosta odottelemaan, että valot syttyisivät taas päälle.
Noh, reilun puolen tunnin viivytyksiä voi tapahtua siellä sekä täällä. Huomattavaa kuitenkin oli se, että vaihtoaikaa oli vain se kolme tuntia, joten meillä oli enää reilut kaksi tuntia aikaa saada pääsy maahan, laukut, tullit, siirtyä kotimaan terminaaliin, chekata itsemme sisään ja käydä turvatarkastukset läpi. Helppo juttu, kun kone oli ääriään myöten täynnä ja matkalaukkujen määrä valtava. Ensin oli maahantuloviranomaiset, joiden toiminta oli varsin mielenkiintoista jonottamista. Jono mateli ja mateli, mutta siitä jotenkin selvisi. Sen jälkeen suunnattiin matkalaukkujen keräykseen. Onneksi saimme suhteellisen pian laukut - siis jos ottaa sen valtavan määrän ihmisiä, jotka jäivät odottamaan laukkuaan vielä pitkään meidän jälkeenkin. Sitten suuntana oli tulli, josta selviydyttiin suhteellisen kunnialla läpi. Ainakaan meitä ei pysäytetty.
Tämän jälkeen olikin hieman pakka auki, mihin pitäisi mennä, jos mennään eri terminaaliin. Itselläni oli aavistuksia, ettei toinen terminaali ihan lähellä ollut, joten aika alkoi jo siinä vaiheessa olemaan aika kortilla. Nopeasti löysimme kuitenkin itsemme toiseen terminaaliin menevästä bussista, ja pystyi huokaisemaan, että hyvinhän tämä saattoi mennä. Noh, bussi siinä kiltisti körötteli kolmeakymppiä seuraavat puoli tuntia jättäen meidät väärälle terminaalille. Alle tunti oli enää lennon lähtöön aikaa ja puoli tuntia boardingiin, niin pienet hikihelmet alkoivat ilmestyä otsalle. Emme kuitenkaan heti tajunneet terminaalin olevan määrä, vaan odotimme lippujen vaihtoon kuullaksemme vuorollamme, että ei, toinen terminaali.
Siitä sitten taksikuskit tulivat huitomaan, että 1B-terminaali, 1B-terminaali. Aika oli kortilla ja hinta 100 rupiaa (alle 2 e), joten päätimme ottaa riskin. Tämä riski kyllä kannatti, sillä pääsimme sitten lopulta 1B-terminaaliin, josta alkoi kunnon säätäminen. Jonon sisälle ohitimme näyttäen nettilippujamme, mutta valitettavasti oli pakka aika sekaisin ja päädyimme taas sekalaisiin jonoihin. Lippujen lunastus ja chekkaaminen sisään piti tehdä toisaalla, ruumaan menevien tavaroiden läpivalaisu toisaalla. Valitsimme ensimmäiseksi check-innin, josta selvisi, että matkakaveri olisi tarvinnut lunastaa lipun toisaalla ja että läpivalaisu olisi jo myöskin pitänyt tehdä. Noh, itse jäin sitten blokkaamaan checkinniä ja kaveri hakemaan lippua ja henkilökunnan kanssa läpivalaisemaan tavaroita. Lopulta kamat saatiin ruumaan ja piti mennä turvatarkastukseen. Sekään ei aivan yllätyksittä sujunut. Ensinnäkin jonotin pitkään väärässä jonossa, sillä naisilla oli eri jonot kuin miehillä. Läpivalaisulaitteelle päästessään sanottiinkin sitten, että jokaisessa käsimatkatavarassa pitää olla tagi.
Matkatoveri oli jo lähtemässä pois siitä turvatarkastusjonosta, kun se oli käännytetty omasta jonostaan, mutta minä sitten puhumalla saatiin jonkinlaiset tagit, joskin eri lentoyhtiölle. E sillä väliä näyttänyt olevan, riitti, että oltiin saatu niihin "kaikki kunnossa"-leimat. Läpivalaisusta kun kerättiin kamoja, niin kaikui viimeinen kuulutus Puneen. Äkkiä siitä puolijuosten oikealle portille ja suoraan bussiin ja bussi liikkeelle koneeseen. Viimeisiä ihmisiä emme koneessa olleet, muutama länsimaalainen bisnesmatkustaja eksyi vielä hetkeä myöhemmin, mutta ainakin yhden niistä oli täytynyt maksaa jokin ihmeellinen 100 punnan lisämaksu passin välissä, jotta virkailija olisi hyväksynyt passin. Ilmeisesti siis maassa maan tavalla, onneksi me sentään vältyttiin siltä, muuten olisi tämä oleskelu saanut jo valmiiksi vähän ikävän sivumaun.
Oleskelu Intiassa ei myöskään parhaalla mahdollisella tavalla. Tai sitten se niin alkoi tavalla, joka on maalle hyvin tyypillinen. Lennon lähtö viivästyi hieman, muttei kuitenkaan niin paljoa, että arvioitua laskeutumisaikaa olisi ylitetty millään tavalla. Delhin päässä suunnitelmat muutti äkillinen ukkosmyrsky, joka vei Delhin lentoasemalta sähköt. Hieman avoimeksi toki jäi, olivatko sähköt lainkaan päällä siinä vaiheessa kun laskeuduttiin, mutta ainakin heti laskeutumisen jälkeen kone pysähtyi ja kapteeni ilmoitti, että joudutaan rajuilman johdosta odottelemaan, että valot syttyisivät taas päälle.
Noh, reilun puolen tunnin viivytyksiä voi tapahtua siellä sekä täällä. Huomattavaa kuitenkin oli se, että vaihtoaikaa oli vain se kolme tuntia, joten meillä oli enää reilut kaksi tuntia aikaa saada pääsy maahan, laukut, tullit, siirtyä kotimaan terminaaliin, chekata itsemme sisään ja käydä turvatarkastukset läpi. Helppo juttu, kun kone oli ääriään myöten täynnä ja matkalaukkujen määrä valtava. Ensin oli maahantuloviranomaiset, joiden toiminta oli varsin mielenkiintoista jonottamista. Jono mateli ja mateli, mutta siitä jotenkin selvisi. Sen jälkeen suunnattiin matkalaukkujen keräykseen. Onneksi saimme suhteellisen pian laukut - siis jos ottaa sen valtavan määrän ihmisiä, jotka jäivät odottamaan laukkuaan vielä pitkään meidän jälkeenkin. Sitten suuntana oli tulli, josta selviydyttiin suhteellisen kunnialla läpi. Ainakaan meitä ei pysäytetty.
Tämän jälkeen olikin hieman pakka auki, mihin pitäisi mennä, jos mennään eri terminaaliin. Itselläni oli aavistuksia, ettei toinen terminaali ihan lähellä ollut, joten aika alkoi jo siinä vaiheessa olemaan aika kortilla. Nopeasti löysimme kuitenkin itsemme toiseen terminaaliin menevästä bussista, ja pystyi huokaisemaan, että hyvinhän tämä saattoi mennä. Noh, bussi siinä kiltisti körötteli kolmeakymppiä seuraavat puoli tuntia jättäen meidät väärälle terminaalille. Alle tunti oli enää lennon lähtöön aikaa ja puoli tuntia boardingiin, niin pienet hikihelmet alkoivat ilmestyä otsalle. Emme kuitenkaan heti tajunneet terminaalin olevan määrä, vaan odotimme lippujen vaihtoon kuullaksemme vuorollamme, että ei, toinen terminaali.
Siitä sitten taksikuskit tulivat huitomaan, että 1B-terminaali, 1B-terminaali. Aika oli kortilla ja hinta 100 rupiaa (alle 2 e), joten päätimme ottaa riskin. Tämä riski kyllä kannatti, sillä pääsimme sitten lopulta 1B-terminaaliin, josta alkoi kunnon säätäminen. Jonon sisälle ohitimme näyttäen nettilippujamme, mutta valitettavasti oli pakka aika sekaisin ja päädyimme taas sekalaisiin jonoihin. Lippujen lunastus ja chekkaaminen sisään piti tehdä toisaalla, ruumaan menevien tavaroiden läpivalaisu toisaalla. Valitsimme ensimmäiseksi check-innin, josta selvisi, että matkakaveri olisi tarvinnut lunastaa lipun toisaalla ja että läpivalaisu olisi jo myöskin pitänyt tehdä. Noh, itse jäin sitten blokkaamaan checkinniä ja kaveri hakemaan lippua ja henkilökunnan kanssa läpivalaisemaan tavaroita. Lopulta kamat saatiin ruumaan ja piti mennä turvatarkastukseen. Sekään ei aivan yllätyksittä sujunut. Ensinnäkin jonotin pitkään väärässä jonossa, sillä naisilla oli eri jonot kuin miehillä. Läpivalaisulaitteelle päästessään sanottiinkin sitten, että jokaisessa käsimatkatavarassa pitää olla tagi.
Matkatoveri oli jo lähtemässä pois siitä turvatarkastusjonosta, kun se oli käännytetty omasta jonostaan, mutta minä sitten puhumalla saatiin jonkinlaiset tagit, joskin eri lentoyhtiölle. E sillä väliä näyttänyt olevan, riitti, että oltiin saatu niihin "kaikki kunnossa"-leimat. Läpivalaisusta kun kerättiin kamoja, niin kaikui viimeinen kuulutus Puneen. Äkkiä siitä puolijuosten oikealle portille ja suoraan bussiin ja bussi liikkeelle koneeseen. Viimeisiä ihmisiä emme koneessa olleet, muutama länsimaalainen bisnesmatkustaja eksyi vielä hetkeä myöhemmin, mutta ainakin yhden niistä oli täytynyt maksaa jokin ihmeellinen 100 punnan lisämaksu passin välissä, jotta virkailija olisi hyväksynyt passin. Ilmeisesti siis maassa maan tavalla, onneksi me sentään vältyttiin siltä, muuten olisi tämä oleskelu saanut jo valmiiksi vähän ikävän sivumaun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti