Asumus täällä Punessa yllätti ensin positiivisesti ja sitten väsymyksen hiipiessä negatiivisesti. Ensimmäisenä huomiona oli, että tämä paikka on valtava, 3 eri makuuhuonetta, kylpyhuonetta ja parveketta pelkästään omaan käyttöön kahdessa kerroksessa. Tämän lisäksi vielä kattoterassi, jossa kelpaa tuijotella Magarpattan yötä.
Väsymyksen kasvaessa myös asumuksesta löytyi myös puolia, joista en ole niin innoissani. Ne ovat oikeastaan asioita, joita niin kummasti pitää itsestäänselvyytenä Suomessa, mutta jotka ovatkin kumman vaikeita tai puuttuvia oleskelupaikassa. Esimerkkinä lämmin vesi tai vessan valaisu. Yritin (ja oikeastaan kävinkin) suihkussa, mutta yhdestäkään kolmesta suihkusta en saanut lämmintä vettä. Toinen asia, joka taas puuttui kaikista vessoista, on valo, jotka tekevät tietyt toimenpiteet illalla (siis seiskasta eteenpäin) hieman haastaviksi. Nettikin on minulle yksi elämän perusehto, mutta näköjään tämä toimii vain ja ainoastaan kämpän alemmassa kerroksessa, ei siis niissä huoneissa, joissa varsinaisesti haluaisin asustella. Jääkaappi haisee niin kauhealle, että jokaisen tiiviinkin mehupurkin sijoittamista sinne pohtii kaksi kertaa. Ei siis ihan tämä paikka vastannut sitä mielikuvaa, kuin mitä odotin tai mitä mainoksista "suunnattu korkeimmille pomoille" olisi voinut tulkita. Mutta maassa maan tavalla, ehkä tästä tulee sitä aitoa Intian tuntua. Ehkä siihen tottuu ajan kanssa.
Lähintä tavallista pientä ruokakauppaa joutui etsimään tuntikausia ja heillä ei ollut edes vettä myytävänä. Keittiössä on jokin erittäin vanhan ja ränsistyneen oloinen puhtaan veden automaatti, johon kai pitää nojautua, kun ei parempaakaan ole saatavilla (seuraava kauppa on luokkaa puolen tunnin riksamatkan päässä, eli veden hakeminen on hieman haastavaa). Ehkä huomenna toimistolla tulee automaatti vastaan, josta saisi jopa ihan oikeaa vettä. Toinen, mitkä täältä varsinaisesti puuttuvat, on ravintolat. Puolen tunnin kävelymatkan päässä löytyy kaksi ravintolaa, joista toinen on melkoinen murju ja toinen näytti viihtyisältä. Harmi vain, että se ainoa järkevä vaihtoehto avautui vasta seiskalta, joten viiden käynnistä jäi vatsa varsin tyhjäksi. Toivon vahvasti, että paikasta saa edes hyvää ruokaa, sillä muita järkeviä vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Kolmen vartin kävelymatkan päästä sentään löytyi yksi pizzapaikka, jossa pahimman nälän sai taltutettua. 10 viikkoa pizzaa putkeen ei kuitenkaan kovastikaan houkuttele, eikä se varsinaisesti ole vaihtoehtokaan.
Yksi hämmentävä asia täällä on se, että muihin länsimaalaisiin ei olla oikeasti törmätty. Yhteenkään, ainakaan sen jälkeen kun lähti pois Punen lentokentältä. Tässäkään majapaikassa ei ole yhtään ihmistä, jonka nimi viittaisi mihinkään muuhun kuin intialaiseen. Siitä tulee hieman jänskä olo, kun taapertaa näitä katuja. Kokee itsensä vahvasti joukosta erottuvaksi, mitä en niin välttämättä haluaisi.
Toivon siis vahvasti, että huominen tuo jotain positiivista mukanaan. Ehkä tämä tästä, pala palalta. Päivä suunnilleen yhden tunnin yöunin ei ole koskaan helppo, varsinkaan niin eksoottisessa maassa kuin Intia. Pitäisi varmaan jättää kaikki elämisen tason odotukset, niin voisi vaan nauttia jokaisesta positiivisesta yllätyksestä, joka tulee vastaan.
Väsymyksen kasvaessa myös asumuksesta löytyi myös puolia, joista en ole niin innoissani. Ne ovat oikeastaan asioita, joita niin kummasti pitää itsestäänselvyytenä Suomessa, mutta jotka ovatkin kumman vaikeita tai puuttuvia oleskelupaikassa. Esimerkkinä lämmin vesi tai vessan valaisu. Yritin (ja oikeastaan kävinkin) suihkussa, mutta yhdestäkään kolmesta suihkusta en saanut lämmintä vettä. Toinen asia, joka taas puuttui kaikista vessoista, on valo, jotka tekevät tietyt toimenpiteet illalla (siis seiskasta eteenpäin) hieman haastaviksi. Nettikin on minulle yksi elämän perusehto, mutta näköjään tämä toimii vain ja ainoastaan kämpän alemmassa kerroksessa, ei siis niissä huoneissa, joissa varsinaisesti haluaisin asustella. Jääkaappi haisee niin kauhealle, että jokaisen tiiviinkin mehupurkin sijoittamista sinne pohtii kaksi kertaa. Ei siis ihan tämä paikka vastannut sitä mielikuvaa, kuin mitä odotin tai mitä mainoksista "suunnattu korkeimmille pomoille" olisi voinut tulkita. Mutta maassa maan tavalla, ehkä tästä tulee sitä aitoa Intian tuntua. Ehkä siihen tottuu ajan kanssa.
Lähintä tavallista pientä ruokakauppaa joutui etsimään tuntikausia ja heillä ei ollut edes vettä myytävänä. Keittiössä on jokin erittäin vanhan ja ränsistyneen oloinen puhtaan veden automaatti, johon kai pitää nojautua, kun ei parempaakaan ole saatavilla (seuraava kauppa on luokkaa puolen tunnin riksamatkan päässä, eli veden hakeminen on hieman haastavaa). Ehkä huomenna toimistolla tulee automaatti vastaan, josta saisi jopa ihan oikeaa vettä. Toinen, mitkä täältä varsinaisesti puuttuvat, on ravintolat. Puolen tunnin kävelymatkan päässä löytyy kaksi ravintolaa, joista toinen on melkoinen murju ja toinen näytti viihtyisältä. Harmi vain, että se ainoa järkevä vaihtoehto avautui vasta seiskalta, joten viiden käynnistä jäi vatsa varsin tyhjäksi. Toivon vahvasti, että paikasta saa edes hyvää ruokaa, sillä muita järkeviä vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Kolmen vartin kävelymatkan päästä sentään löytyi yksi pizzapaikka, jossa pahimman nälän sai taltutettua. 10 viikkoa pizzaa putkeen ei kuitenkaan kovastikaan houkuttele, eikä se varsinaisesti ole vaihtoehtokaan.
Yksi hämmentävä asia täällä on se, että muihin länsimaalaisiin ei olla oikeasti törmätty. Yhteenkään, ainakaan sen jälkeen kun lähti pois Punen lentokentältä. Tässäkään majapaikassa ei ole yhtään ihmistä, jonka nimi viittaisi mihinkään muuhun kuin intialaiseen. Siitä tulee hieman jänskä olo, kun taapertaa näitä katuja. Kokee itsensä vahvasti joukosta erottuvaksi, mitä en niin välttämättä haluaisi.
Toivon siis vahvasti, että huominen tuo jotain positiivista mukanaan. Ehkä tämä tästä, pala palalta. Päivä suunnilleen yhden tunnin yöunin ei ole koskaan helppo, varsinkaan niin eksoottisessa maassa kuin Intia. Pitäisi varmaan jättää kaikki elämisen tason odotukset, niin voisi vaan nauttia jokaisesta positiivisesta yllätyksestä, joka tulee vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti