Ensijärkytyksestä on lopultakin päästy eikä Intia vaikuta enää ehkä ihan niin kaoottiselta kuin ensimmäisinä päivinä. Se on sinänsä hyvä, sillä Pune on Intian kaupungeista siitä rauhallisimmasta päästä.
Ensimmäinen ns. oikea työpäivä takana ja olen varsin tyytyväinen tuloksiin, ainakin tuntui siltä, että sain ihmisiä osallistumaan ja jotain aikaiseksi. Kuulin myös, että täällä on jokin paikallinen sosiaalinen auttamisprojekti työn puitteista käynnissä, joten saattaisin olla kiinnostunut opettamaan jonain lauantaina jollekin paikalliselle teinille englantia.
Sää on varsin leppoisa. Ulkona tarkenee vaatteissa kuin vaatteissa, mutta kuivuuden takia on mukava olla myös pitkissä housuissa ja paidoissa. Moskiittoja olen jokusen bongannut, mutta täällä asunnon kymppikerroksessa ole vielä yhtään nähnyt ja hyvä niin. Koulutusluokassa surrasi tänään yksi, ja yritin sitä kovasti saalistaa pois ympäriltäni, vaikka tappamista vastustavat hindut saattaisivatkin pahastua. Onneksi en ollut sille herkkuisa uhri (ainakaan toivottavasti), joten aika pian lentävä otus jatkoi matkaansa araville ilmoille.
Selkeä vihollinen taitaa olla kuitenkin löytyä, nimittäin curryruoat. Lounas taitaa olla haaste numero yksi, sillä kummasti aina iltapäivällä nousee poskien punotus ja pientä lämpöä, joka sitten myöhemmin laskee. Olen tehnyt kuitenkin sen periaatepäätöksen, että heti kun oikeasti nousee kuumetta, selvitän miten pääsee lääkäriin ja menen lääkäriin. Tiedän jo, että missä on paikallinen sairaala, mutta jokin länsimaisempi voisi olla paikallaan. Kuitenkin jo tiesin etukäteen, että olen currylle allerginen, joten eiköhän tämä tästä. Huomenna voisin ostaa vain lounasleivän firman kahvilasta ja katsoa mitä tapahtuu.
Illat eivät ole ongelma, sillä tosiaan ainoa paikallinen vaihtoehto tarjoaa n. 3,5 eurolla tarjoilijoiden tuoman lounaan seisovasta pöydästä, johon kuuluu alkupaloja (niin paljon kuin jaksaa), pääruokia (niin paljon kuin jaksaa) ja vielä jälkiruoaksi jätskiä. Ja ruoat - aivan mahtavia. Ensimmäisenä tarjoiltu tomaattikeitto vei kielen mennessään. Alkupaloihin perehdyin niin hyvin, että oikeasti jouduin skippaamaan kokonaan pääruoan ja jälkkärin, kun ei yksinkertaisesti mahtunut enempää vatsaan. Saa nähdä, miten tänään käy. Nyt on kuitenkin pakko mennä, muuten joutuu viettämään seuraavan päivän iltaan asti vatsa lähes tyhjänä, mikäli tosiaan ajattelin kokeilla ruokien välttelyä ja katsoa, riippuuko poskien punoitus niistä.
Ensimmäinen ns. oikea työpäivä takana ja olen varsin tyytyväinen tuloksiin, ainakin tuntui siltä, että sain ihmisiä osallistumaan ja jotain aikaiseksi. Kuulin myös, että täällä on jokin paikallinen sosiaalinen auttamisprojekti työn puitteista käynnissä, joten saattaisin olla kiinnostunut opettamaan jonain lauantaina jollekin paikalliselle teinille englantia.
Sää on varsin leppoisa. Ulkona tarkenee vaatteissa kuin vaatteissa, mutta kuivuuden takia on mukava olla myös pitkissä housuissa ja paidoissa. Moskiittoja olen jokusen bongannut, mutta täällä asunnon kymppikerroksessa ole vielä yhtään nähnyt ja hyvä niin. Koulutusluokassa surrasi tänään yksi, ja yritin sitä kovasti saalistaa pois ympäriltäni, vaikka tappamista vastustavat hindut saattaisivatkin pahastua. Onneksi en ollut sille herkkuisa uhri (ainakaan toivottavasti), joten aika pian lentävä otus jatkoi matkaansa araville ilmoille.
Selkeä vihollinen taitaa olla kuitenkin löytyä, nimittäin curryruoat. Lounas taitaa olla haaste numero yksi, sillä kummasti aina iltapäivällä nousee poskien punotus ja pientä lämpöä, joka sitten myöhemmin laskee. Olen tehnyt kuitenkin sen periaatepäätöksen, että heti kun oikeasti nousee kuumetta, selvitän miten pääsee lääkäriin ja menen lääkäriin. Tiedän jo, että missä on paikallinen sairaala, mutta jokin länsimaisempi voisi olla paikallaan. Kuitenkin jo tiesin etukäteen, että olen currylle allerginen, joten eiköhän tämä tästä. Huomenna voisin ostaa vain lounasleivän firman kahvilasta ja katsoa mitä tapahtuu.
Illat eivät ole ongelma, sillä tosiaan ainoa paikallinen vaihtoehto tarjoaa n. 3,5 eurolla tarjoilijoiden tuoman lounaan seisovasta pöydästä, johon kuuluu alkupaloja (niin paljon kuin jaksaa), pääruokia (niin paljon kuin jaksaa) ja vielä jälkiruoaksi jätskiä. Ja ruoat - aivan mahtavia. Ensimmäisenä tarjoiltu tomaattikeitto vei kielen mennessään. Alkupaloihin perehdyin niin hyvin, että oikeasti jouduin skippaamaan kokonaan pääruoan ja jälkkärin, kun ei yksinkertaisesti mahtunut enempää vatsaan. Saa nähdä, miten tänään käy. Nyt on kuitenkin pakko mennä, muuten joutuu viettämään seuraavan päivän iltaan asti vatsa lähes tyhjänä, mikäli tosiaan ajattelin kokeilla ruokien välttelyä ja katsoa, riippuuko poskien punoitus niistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti