Tällaisena kesäyönä

Tällaisena kesäyönä ihmettelen, mihin heinäkuu hävisi. Mihin katosivat alkukesän kirkaat valonsäteet, vaaleanvihreät lehdet ja alkukesän tuoksu? Heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun tiivistyy niin paljon kaikkea, jota rakastan ja jota aina kaipaan. Lämpimät ilmat, jossa pahin paahde on jo taittunut. Tuleva kaiho siitä, että kesän lämpimät päivät saattavat olla jo kortilla. Synkkä tumma yö, joka tuo tunnelmaa ja tiedon tulevasta kynttilöiden aikakaudesta. Syksyn varjo, jolloin tietää, että tarvitsee taas jotain lämmintä, johon käpertyä.

Kaupunki, joka sykkii elossa. Heinäkuussa autioituneet kadut täyttyvät ihmisistä ja tapahtumien kirjo on valtava. Ei osaa päättää, mihin festivaaleille tai tapahtumiin menisi, sillä valinnanvaraa on vain liikaa. Kaverit, jotka palailevat kaupunkiin kesäisiltä retkiltään tuovat tuulen jostain aivan muusta. Intoa, odotusta ja kuulumisia. Hetket, jolloin tuntee olevansa elossa ja että elämä on hyvä tässä.

Taloja kuin karkkipaperia

Intian ja arabialaisen korttelien välissä taapertaessani törmäsin asuinalueelle, jossa talot olivat vanhoja ja todella sympaattisia. Rakennusten ulkoasu muistutti vanhoja kiiltokuvia tai karkkipaperia. Nukkekotimaisia hienoine yksityiskohtineen. Vaikka selkä muistutti itsestään ja jalka painoi, ei näiden talojen välissä haitannut yhtään, vaikka joutui hieman hengähtämään.

Ensikosketus odottamattomaan kaupunkiarkkitehtuuriin:

Talojen rivistö kapealla kujalla:

Huomaa auton kyljessä oleva mainos:

Näistä tulee mieleen lapsuuden prinsessaleikit, sillä silloin tuollainen talo olisi varmaan ollut suuri unelmien täyttymys:

Ilmeiseti jonkun työväenyhdistyksen talo, kulmasta nimittäin löytyi iso sirppi:
Hienot säleiköt:

Jos lintu olisin ja korkealle mä pääsisin

Jokin salainen halu pienellä ihmisellä on päästä uusissa paikoissa aina korkealle ihmettelemään, mitä sieltä näkyykään. Singaporessa tämän kaipuun täyttäminen ei ollut niin helppoa, koska korkeimmasta rakennuksesta löytyvä baari sattui olemaan juuri silloin kisojen vuoksi kiinni, kun olisin sinne eniten halunnut. Tämän johdosta tyytyminen oli köysirataan, jolla matkasin meren yllä Sentosaan, eli eteläiseen viihdykesaareen.

Kasinon rakentaminen kovasti käynnissä:

Singaporen kaupunkiprofiili:

Satamaa:
Oi, tuo merikin on niin vihreä, että tekisi mieli mennä pulahtamaan. Ehkä sitä jossain vaiheessa uskaltaisi Suomessa mennä heittämään talviturkin pois - tänä vuonna se on ymmärrettävistä syistä vähän viivästynyt.

Varoituksien Singapore

Kesä-Suomen fiilistelystä voi palata taas matkakuviin. Tällä hetkellä olen siis Suomessa, mutta koska kuvia on kertynyt valtava saldo, on kiva vielä verestää muistojaan kuvien muodossa.

Singaporessa silmiinpistävää oli erilaiset varoitukset, joskin siihenkin tottui. Joka paikka oli täynnä varoituksia ja ohjeistuksia. Metrossa oli tarkkaa, kummalta puolelta pääsee ulos ja että metron ja laiturin väliin jää pieni rako. Rappusia piti varoa, eikä metroradalle saanut hypätä. Seuraavat kuvat tuli kerättyä yhdestä metroaseman kulmasta, noin 10 neliömetrin alueelta:

Olethan nyt aivan varma, miten liukuportaissa käyttäydytään:
- tarkoitus on seistä jalat suorassa, lapset aikuisten kätösissä kiinni, laidan yli ei saa kumartua, eikä portaiden tarkoitus ole toimia välillisenä sohvana
Koska liukuportaissa varoitus oli todella huomaamaton, pidäthän huolen, etteivät sormet jää väliin, varpaat jumitu tai lapset pääse irti kokemaan omaa, itsenäistä liukuporraskokeiluaan. Pienellä präntillä löytyy varmasti lisäohjeita, jos niitä haluaa hakea.

Liukuportaat eivät olleet käytössä, joten siitä pitää tarpeeksi räikeästi ilmoittaa. Muutenhan voisi olla vaikea huomata, etteivät ne liiku.

Kun liukuportaista saavuttaa tavallisen lattiatason, joka itse asiassa on vähintään reilun metrin katua korkeammalla, on vaara, että katoksesta huolimatta lattialle on eksynyt vettä. Siispä edessä voi olla paha liukastumisvaara.

Ja jos ei tavalliselle kansallaiselle muistu helposti, kuinka metrossa käyttäydytään, niin onneksi voidaan ihmiset saada muistamaan tärkeät asiat kielloilla ja tarpeeksi isoilla sakoilla. Ei siis tupruttelulle, possuilulle, tulipaloille tai räjähteille. Muuten voi käydä hassusti. Yhdestä savukkeesta saa 500 euron sakon, kun räjähteistä taitaa päästä linnaan ihmettelemään, miten Singaporen rangaistuslaitos toimii.


Metrossa näytettiin myös päivittäin valistusvideota, jossa ns. kunnollinen kansalainen (TM) pelasti kanssaihmisten päiviä antamalla paikan sitä tarvitsevalle ja estämällä kulkurin näköistä kansalaista jättämästä kassiaan metroon (koska siellä tietenkin olisi voinut olla pommi). Lisäksi piti tarkastella ympärilleen, jos näkyisi jotain epäilyttävää tai uhkaavaa. Videoista tuli mieleen lähinnä kommunistivaltiot, joissa ylistetään yhteistä hyvää ja kunnon kansalaisena olemista. Varoitukset lähinnä keskittyivätkin metroon, sillä muualla ne eivät olleet yhtä silmäänpistäviä. Ainakin ne helpommin pystyi ns. unohtamaan, kun eivät pomppineet niin paljon silmille.

Muuten ei Singapore mielestäni esittäytynyt mitenkään kauhean tarkasti lain mukaan kulkevana kaupunkina. Toki sakot ja rangaistukset olivat suuret, jos jäi kiinni. Valvontaa tuntui kuitenkin olevan vähän. Esimerkiksi näin turistina tuntui, että jäi ainoana odottamaan kiltisti vihreän syttymistä liikennevaloissa. Näin myös puitojuopottelua ja onnistuin todistamaan myös kahden nuoren puistotappelun, kun he päättivät ottaa toisistaan mittaa (turvallisen matkan päästä tosin). Kännisiä ihmisiä pomppi toki Suomeen verrattuna vähemmän kaduilla, tosin siihen saattoi hyvinkin vaikuttaa alkoholin korkea hinta ja se, että taksi lähes minne tahansa ympäri singaporea maksoi luokkaa 10 Singaporen dollaria, eli viisi euroa. Julkinen liikenne myös loppui puolelta öin, joten silloin eivät iltojen bileprinsessat ja tanssilattioiden kuninkaat vielä kotiutumassa. Näin ollen siitä puolesta elämää näki varsin vähän.

Paljain varpain kuumalla asfaltilla

Lämpimät kesäyöt, jotka ovat kuin luotu kotiutumiseen aamutunneilla. Ilo kun ei tarvitse takkia ja voi pomppia ulkona pelkässä hameessa. Kun ei tarvitsekaan palella joka hetki. Nautinto siitä, että voi ottaa hiertävät kengät pois jaloista ja kävellä eteenpäin, tunnustellen, miltä maa tuntuu. Asfaltin paahde, parvekkeella lentävä hiki. Kesän merkit, joihin voisi kiintyä ja joista ei saa tarpeekseen. Tapahtumien kirjo, kun Helsinki täyttyy elosta ja meiningistä. Syksy yllättää sitten kun varkain kesken parhainta kesähuumaa. Se ilahduttaa vahvoilla väreillään, aamuisella kirpeydellään ja kaiken alkamisella. Silti rakastan aina kesää, se voisi puolestani olla pari kuukautta pidempi, eikä minua haittaisi yhtään. Toki vuodenajat ovat rikkaus, josta en myöskään haluaisi luopua.

Urakka kuvien purkamisesta näytille jatkuu yhä. Välillä se kuitenkin väistyy hieman, sillä on jotenkin niin hienoa, kun pitkän hiljaisuuden jälkeen saa vipeltää erilaisissa tapahtumissa. Tuntee olevansa taas elossa ja että elämä on palannut totutuille juurilleen. Sitä osaakin arvostaa aivan eri tavalla kuin ennen.

Kesäsuomen riemuja

Taisin käydä idässä. Melkein niin idässä, kuin mihin tämän maan sisällä pääsee. Nautinnollista oli. Riehumista, pomppimista, laulamista ja saunomista. Festarit, joista tuli hyvä mieli. Suomen aurinko, joka piristi ja meinikiä, jossa viihtyä. Elävää elämää, sattumuksia ja tapahtumia. Ei sinänsä mitään sen erikoisempaa, jokainen, joka on joskus ollut festareilla tietää varmaan saman. Vielä olisi toinen festarikäynti suunnitteilla, kun Helsingin juhlaviikoilla räjähtää ja elektroninen musa täyttää maat ja mannut.

Ehkä piakkoin taas palaan kuvien pariin. Näin kesällä kuitenkin rakastan sykkiä ympäri kaupunkia. Tuntuu, että Helsinki on silloin parhaimmillaan, joka paikassa sattuu ja tapahtuu. Terasseilla on ihmisiä, kenelläkään ei tunnu olevan kiire. Tapahtumia toisensa jälkeen, niin ettei oikein tiedä, mihin kaikkeen ryhtyisi. Nukkuakin joskus pitäisi - valitettavasti.

Intian vanhoillisuus ja suhde seksuaalisuuteen

Vaikka tällä hetkellä Suomessa olenkin, niin joskus törmää vain artikkeleihin Intiasta, joita ei osaa olla kommentoimatta. Intia on varsin vanhoillinen maa, mitä tulee seksuaalisuuteen ja vapauteen. Homous on maassa lailla kiellettyä ja yhtä lailla seksilelujen ostaminenkin. Viime aikoina nämä lait ovat hieman heikentyneet ja noin kuukausi sitten delhiläinen tuomioistuin päätti, että homouden kieltäminen rikkoo tasa-arvoa. Myös seksuaalisuus itsessään on suuri tabu. Maassa, jossa suuri osa avioliitoista solmitaan siten, että morsian ja sulhanen ovat nähneet toisiaan vain hetken ennen häitä. Esiaviollisia aviosuhteita ei käytännössä ole. Nuoret asuvat vanhempien luona vähintään niin kauan, kunnes he menevät naimisiin. Tämän jälkeen he monesti asuvat jommankumman suvun luona. Näin ollen fyysistä yhteyttä ehtii kertyä monesti varsin vähän. Niin vahvoja vaatimuksia neityydelle kuin esimerkiksi muslimimaissa ei käsittääkseni ole. Paitsi ehkä näissä häissä.

Seksilelutkin ovat kiellettyjä. Tässä artikkelissa kerrotaan ulkomaalaisille aika hassulta näyttävästä ristiriidasta, jossa käytiin kiistaa siitä, missä menee ehkäisyvälineen ja missä huvin raja. Toinen jännittävä sivujuoni erilaisissa seksileluissa on se, että niiden ostamisesta voidaan tuomita vankilaan. Paikallisessa lehdessä oli viimeisellä viikolla artikkeli ihmisestä, joka tosiaankin oli tuomittu vankilaan kolmeksi kuukaudeksi seksilelujen ostoyrityksestä. Aika rankkaa samaistua rangaistukseen, joka monissa länsimaissa annetaan vain erittäin vakavista rikoksista. Maassa maan tavalla ja joskus intialaisten viattomuus vaikuttaa varsin suloiselta, vaikkakin ehkä hieman eriskummalliselta. Seuraavaksi postaukset luultavasti jatkuvat ensin Singaporen kuvilla ja lisäksi minulla olisi joitain kuvia Intiasta. Kuvia on kuitenkin kertynyt satoja ellei tuhansia, joten kaikkien niiden purkaminen vaatii aika paljon aikaa. Kärsivällisyyttä siis.

Lenkillä 10 pm

Nyt on ollut huimat säät ja juoksujalkaa alkoi kummasti kolkuttaa. Hieman ennen kymmentä illalla heräsin siihen, että lenkille voisi lähteä. Ulkona oli jotenkin niin hämmentävän valoisaa. Hetken aikaa emmin, sillä kymmenen jälkeen harvoin haluan enää liikkua. Juoksunkaipuu voitti ja lähdin juoksemaan peruslenkin. Tämä lenkki oli niin mahtava, että eilen oli pakko tehdä myös toinen samanlainen niin että kamera on mukana. Koska yhäkään en saanut itseäni aikaisemmin liikkeelle, kuvastavat nämä kuvat varsin autenttisesti edellistä päivää. Silloin toki oli ihanaa vain juosta. Eilen pystyi jo hieman pysähtelemään niin, että sai kuvia lenkkipolun helmistä. Sellainen fiilis tuli, että kuinka kauni suomi onkaan.

Maitohorsmapelto:

Lenkkipolku:
Penkki ja koivu, niin kesäistä kun voi vaan olla:

Tämän mäen laella minusta aina tuntuu, että olisin skotlannissa. Tämä johtuu siitä, että monesti olen käynyt lenkillä myös aamuisin ja syysilmoilla nämä maisemat peittää utu ja ilma on sumuisen kostea.

Ripaus syksyä kun marjatkin ovat jo punaisia:

Auringonlasku:


Koko lenkin ajan minulla oli sellainen fiilis, kuin mitä minulla oli joskus viime elokuussa, hetkeä ennen kuin lähdin Chicagoon. Ilma tuntui yhtä raikkaalta kuin silloin neljältä aamuyöstä hetkeä ennen lennon lähtöä, jolloin oli pakko jännitykseltä päästä hieman liikkeelle. Mietiskelin, että on tässä aikamoinen vuosi takana. En osannut silloin aavistaakaan, mitä tulevaisuudella oli minulle luvassa. Intia vaikutti kaukaiselta. Uusi työ oli vasta alussa. Chicagon reissuun yhdistyi silloin vielä odotus ja jännitys, toiveet ja haaveet. En yhtään tiennyt, mihin olin lähtenyt. Nyt elämä on hieman tasoittuneempi, tosin yhäkään ei voi aina ennakoida, mihin sitä tulevina kuukausina eksyy. Nyt ei kuitenkaan suoranaisesti ole mitään reissuja tiedossa ainakaan ihan heti. Saa hetken hengähtää ja ihmetellä, mitä tulikaan koettua. Tosin ei sitä koskaan tiedä, miltä elämä näyttää parin kuukauden päästä. En ole vielä uskaltanut alkaa suunnittelemaan.

Kohta rynnistän kohti Joensuuta ja kesäisiä rockfestivaaleja. Näin ollen Singaporen ja Intian kuvien latominen hidastuu muutamaksi päiväksi. Voi myös olla, ettei uutta tekstiä ilmesty ennen tiistaita. Sillä nyt on aika sykähtää ihmettelemään, miltä kesäsuomi näyttää ja nauttia näistä Suomen suven viimeisistä viikoista.

Kaikenkarvaiset ystävämme

Lintupuiston jälkeen oli pakko päästä eläintarhaan. Tätä varten tarjotaan lippua, jolla pääsee kiertämään lintupuiston, eläintarhan ja yösafarin kolmen paketissa. Hienojahan ne kaikki olivat. Suurimman vaikutuksen taisi tehdä lintupuisto. Se oli ensimmäinen ja lisäksi en ole aikaisemmin tehnyt niin läheistä tuttavuutta maapallomme suurien siivekkäiden kanssa. Tässä kuitenkin näytille eläinmaailman suuria ihmeellisyyksiä:

Sisäänkäynti:

Puunlatvojen polku:

Aamupala orankien kanssa on eläintarhan yksi erikoisuuksista. Pakkohan sitä oli kokeilla!

Jääkarhu vauhdissa:

Puiden huimat kasvukorkeudet:


Kirahvit:


Leopardin haukoitus:

Kilpikonnan pulahdus:

Mietin kovasti, johtuuko esimerkiksi japanilaisten piirrettyjen hämmentävät otukset ja kiinalaisten lohikäärmeistä näistä valtavista karpeista (?). Kokoa tällä oli ainakin metri ja herätti suuren kunnioituksen jo pelkällä uiskentelullaan.

Perhosen pysähdys:

Lepakko kerrassaan:

Nukkuva lepakko:

Aitaa kovasti koetellaan:

Noin metrin kokoinen kilpikonna. Näitä luulin ensin lasten betonileikkipaikaksi. Sitten huomasin, että ne oikeastaan liikkuivat:

Harvinaiset valkoiset tiikerit. Punenkin eläintarhassa oli näitä, mutta nämä olivat huomattavasti kivemmissa aitauksissa.

Vierailijoita tervehtinyt papukaija:

Parhaat palat pääsee varmaan kokemaan vain siten, että päämäärättömänä tallustelee puiston siimenissä ihmetellen, mitä seuraavan pensaan takaa löytyykään.

Yön lumo

Singapore on aivan ihana öisin. Rakennukset ovat ihanasti valaistuja ja hehkuvat eri väreissä. Ilmanala tuo mieleen lämpimän elokuun yön. Tuuli puhaltaa leppoisasti, ei ole liian kuuma. Paikallinen viihde-elämän keskusta kuhisee ihmisiä parhaimmissaan. Niin olisi tehnyt mieli liittyä heidän seuraansa, mutta valitettavasti en yhäkään osaa mennä bilettämään yksikseni. Majapaikassa yritin välillä hieman hengata ja houkutella porukkaa mukaani, mutta ei, liian tunnollista ja kunnollista porukkaa oli liikkeellä. Osasyy saattaa myös olla se, että alkoholin hinta Singaporessa taitaa voittaa jopa Suomen paikalliset hinnat. Turmeluksella on hintansa. Mikään ei kuitenkaan estä kävelemästä keskustan katuja ihmettelemässä ihania valoja, jotka sytyttävät kaupungin eloon. Näistä kuvista seuraakin nyt parhaimpia:

Clarke Quay - viihde-elämän keskus yhdessä Boat Quayn kanssa.

Clarke Quayn katokset, jottei edes sade estä kovaa menoa:


Jos muistini pelittää oikein, niin tämä nykyinen hienostohotelli toimi ennen pääpostina:

Kaupungin sivuprofiili:

Sillat oli värjätty valoin:


Hauska somistus eräässä kauppakeskuksessa:

Kasinon nostokurjet hehkuvat yössä:


Kaupungin profiili:


Ulkotaidetta:

Orchad Road:

Kuin kukkaa kämmenellä

Suuri varoitus: jos et ole kiinnostunut kukista tai varsinkaan orkideoista, tämä postaus ei ole sinua varten. Orkideat ovat tärkeä osa Singaporen identiteettiä. Ilmanala on niille juuri oikea ja kukkabisnes kukoistaa. Varsinaisiin isoihin orkideapuistoihin en eksynyt, sillä suunnittelemani puisto olikin siirretty muiden rakennustöiden alta pois paikkaan, jota en jaksanut viimeisenä päivänä selvittää. Eläintarhan vieressä ollut orkideapuisto tuli kuitenkin katsastettua ja ohessa on kuvasadon parhaimmistoa. Pahoittelen, jos näistä tulee yliannostus. Taustalle voi jokainen kuvitella häät, sillä puistoa kiertäessäni siellä kovasti tunnuttiin harjoittelevan hääjuhlaa varten - ehkä jo illalla jokin Singaporen onnellisista pareista sai toisensa ympäristössä, jota voi vain kadehtia.

'
Tarkempia kuvia ympäristöstä:

Nyt tuli varsin vähäsanainen postaus, mutta eiköhän tällä kertaa kuva kerro enemmän kuin tuhat sanaa.