Siinä vaiheessa, kun haluaisit ajan pysähtyvän, se kiitää tuhatta ja sataa. Kun vielä tuntuu, että voisi käyttää aikaa empimiseen, onkin jo hetki, jolloin pitää toimia. Päivät lähestyvät, jolloin ei auta enää ihmetellä eikä vetkutella. Muuten on jo liian myöhäistä ja juna lähtee. Tai minun tapauksessani lentokone. Kaikesta kiireestä huolimatta on kova halu nauttia ja elää näiden viimeisten päivien ajan, kuin kerätäkseen tuttuutta ja voimaa varastoon matkalle kohti uutta ja outoa.
Vielä olisi tilaa laukussa adapterille ja mäkäräisvoiteelle, vaikka laukkua ei ole vielä edes kaivettu esiin kellarista. Ne ovat niin tärkeitä asioista, että niille vain tehdään tilaa. Tilaa pitää myös pystyä tekemään kirjapinolle, jotka odottaa pimeneviä iltoja ja päiviä, jolloin sataa kuin saavista kaataisi. Japanissa meinasi mennä hermot, kun tuli valtavasti vettä muutama päivä putkeen. Kummasti kului kirjat ja sudokut, jopa niin, että ostin matkalta vielä lisää lukemista (joka tosin tuli tarpeeseen vasta koneessa). Toki, ei sitä kaikkea ihmettelyaikaa halua käyttää lukemiseen, kun kerta on niin kaukana kotoa, että voisi jotain nähdäkin. Aina kuitenkin on pitkiä bussi/junamatkoja, hiljaisia hetkiä tai vain niitä fiiliksiä, kun hetken haluaa olla yksin ja rauhassa, nauttia elämästä ja vain olla, ettei ympäristö hyökkää liian vahvana tai erilaisena. Se, että löytyy keinoja rentoutua ja nauttia, joiden avulla jaksaa niiden rankempien hetkien ja kokemusten läpi.
Tarpeellisimpiakin varusteita olen pohtinut. Mukaan tarvitsee ainakin taskulampun, luultavasti myös kuorimaveitsen ja valtavan kasan lääkkeitä, ihan varmuuden vuoksi. Desinfiointiainetta, sekä haavojen että käsien. Ehdoton on myös eräs suuri ja kevyt pyyhe, johon voi kietoutua, mutta joka ei vie paljon tilaa. Lisäksi latureita, esimerkiksi puhelimeen sain joululahjaksi laturin, joka lataa sen suoraan usb-tikulta. Tämä siksi, että Japanissa mukana raahaamani Nokian laturi ei jostain syystä toiminut, ja elin koko matkan ajan lainatulla usb-laturilla. Sama ongelma oli myös ladattavilla paristoilla, joten pohdin tässä, onko niitä lainkaan järkevä kantaa mukana. Paljonhan ne eivät paina, mutta tuntuu turhalta kantaa mitään ylimääräistä mukanaan.
Vaatteiden pakkaaminen on myös hankalaa. Vähän kuin pakkaisi mukaan festarivaatteita, jotka pitäisi olla siistejä, kun ei ole mitään takeita siitä, missä kunnossa vaatteet tulevat takaisin. Harmi, ettei minulla oikein ole vielä kertynyt niitä siistejä työvaatteita, jotka olisivat jo niin kuluneita, että ne voisi uhrata. Kesävaatteille kun muutenkin tulee normaalisti sen verran vähän käyttöä. Lisäksi tarvitaan paistumisenkin uhalla pitkiä housuja työpaikalle ja kevyttä vaatetta illoille. Yhtään ylimääräistä vaatekappaletta ei huvittaisi kantaa, mutta siltikin kaksi ja puoli kuukautta on niin pitkä aika, että olisi kiva saada jotain kivankin näköistä mukaan. Voi tätä naisen elämän vaikeutta, kun joutuu pohtimaan jokaisen vaatteen yhdisteltävyyttäkin ja tajuta, kuinka sivuraiteille pakkaamisessa voikaan eksyä!
Vielä olisi tilaa laukussa adapterille ja mäkäräisvoiteelle, vaikka laukkua ei ole vielä edes kaivettu esiin kellarista. Ne ovat niin tärkeitä asioista, että niille vain tehdään tilaa. Tilaa pitää myös pystyä tekemään kirjapinolle, jotka odottaa pimeneviä iltoja ja päiviä, jolloin sataa kuin saavista kaataisi. Japanissa meinasi mennä hermot, kun tuli valtavasti vettä muutama päivä putkeen. Kummasti kului kirjat ja sudokut, jopa niin, että ostin matkalta vielä lisää lukemista (joka tosin tuli tarpeeseen vasta koneessa). Toki, ei sitä kaikkea ihmettelyaikaa halua käyttää lukemiseen, kun kerta on niin kaukana kotoa, että voisi jotain nähdäkin. Aina kuitenkin on pitkiä bussi/junamatkoja, hiljaisia hetkiä tai vain niitä fiiliksiä, kun hetken haluaa olla yksin ja rauhassa, nauttia elämästä ja vain olla, ettei ympäristö hyökkää liian vahvana tai erilaisena. Se, että löytyy keinoja rentoutua ja nauttia, joiden avulla jaksaa niiden rankempien hetkien ja kokemusten läpi.
Tarpeellisimpiakin varusteita olen pohtinut. Mukaan tarvitsee ainakin taskulampun, luultavasti myös kuorimaveitsen ja valtavan kasan lääkkeitä, ihan varmuuden vuoksi. Desinfiointiainetta, sekä haavojen että käsien. Ehdoton on myös eräs suuri ja kevyt pyyhe, johon voi kietoutua, mutta joka ei vie paljon tilaa. Lisäksi latureita, esimerkiksi puhelimeen sain joululahjaksi laturin, joka lataa sen suoraan usb-tikulta. Tämä siksi, että Japanissa mukana raahaamani Nokian laturi ei jostain syystä toiminut, ja elin koko matkan ajan lainatulla usb-laturilla. Sama ongelma oli myös ladattavilla paristoilla, joten pohdin tässä, onko niitä lainkaan järkevä kantaa mukana. Paljonhan ne eivät paina, mutta tuntuu turhalta kantaa mitään ylimääräistä mukanaan.
Vaatteiden pakkaaminen on myös hankalaa. Vähän kuin pakkaisi mukaan festarivaatteita, jotka pitäisi olla siistejä, kun ei ole mitään takeita siitä, missä kunnossa vaatteet tulevat takaisin. Harmi, ettei minulla oikein ole vielä kertynyt niitä siistejä työvaatteita, jotka olisivat jo niin kuluneita, että ne voisi uhrata. Kesävaatteille kun muutenkin tulee normaalisti sen verran vähän käyttöä. Lisäksi tarvitaan paistumisenkin uhalla pitkiä housuja työpaikalle ja kevyttä vaatetta illoille. Yhtään ylimääräistä vaatekappaletta ei huvittaisi kantaa, mutta siltikin kaksi ja puoli kuukautta on niin pitkä aika, että olisi kiva saada jotain kivankin näköistä mukaan. Voi tätä naisen elämän vaikeutta, kun joutuu pohtimaan jokaisen vaatteen yhdisteltävyyttäkin ja tajuta, kuinka sivuraiteille pakkaamisessa voikaan eksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti