Pyöräilyä pikkukaupungissa

Yhdysvalloista tulee helposti mieleen suurkaupungit ja isot moottoritiet. Ei ehkä ensimmäisenä se, että joskus saattaisi päätyä myös pyöräilemään jopolla joen vartta muutaman korttelin kokoiseen pikkukaupunkiin. Voisin jotenkin kuvitella sellaisia löytyvän jostain Suomen pohjoisemmasta osasta, mutten oikeastaan täällä.

Näitäkin ilmeisesti on, ainakin nyt uskoo, kun on omin silmin nähnyt. Toki täytyy muistaa, että tällä hetkellä matkailen varsin elitistisellä alueella, jossa talot ovat kuin Hannun ja Kertun sadusta. Miljoonataloja, kertoi taksikuski. Sääli, etten hoksannut pyöräretkelle ottaa kameraa mukaani, sillä sillä olisi voinut saada varsin hauskoja kuvia.

Mitä kaupungissa sitten oli? Aika vähän mitään. Pari pientä kahvilaa ja pubia. Jokunen ravintola. Lähikauppa, jossa pari olutpulloa ihmetteli maailmaa unohtuneena hyllyjen kulmassa. Nähtävää riitti ehkä vartiksi, mutta ei se mitään. Joskus myös se, ettei ole sen kummempaa katsottavaa on ihmeellistä jo itsessään.

Chicagon katuja ihmetellessä

Chicago vaikuttaa ystävälliseltä ja lämpimältä. Kuulemma se ei ollut saanut nimeään pelkästään tuulensa vuoksi, vaan myös siksi, että paikalliset asukkaat puhuvat kuin tuuli: paljon ja nopeasti. Ystävällisiksikin paikallisia voi kutsua. Avoimiksi ja helposti lähestyttäviksi.

Talot ovat korkeita, mutta taivas näkyy. Metro on ollut helppokäyttöinen - paljon helpompi ja turvallisempi kuin mitä pelkäsin. Kadutkaan eivät ole olleet pelkästään autojen täyttämät - jalkakäytävät ovat leveitä ja niitä on paljon. Ne eivät myöskään ole olleet autioita - ei edes ilta-aikaan. Lähialueilla on helppoa ja turvallista kävellä. Hotellin henkilökunnan mukaan Illinois olisi myös aseidensa suhteen poikkeus Yhdysvaltain kartalla - täällä on kaupunkiympäristössä aseet kielletty tms. tai ainakin suhtautuminen niihin on paljon nuivempi, kuin monessa muussa osa-valtiossa.

Katujen ihmismääriin voi vaikuttaa se, että naapurissa on iso puisto, jossa on meneillään tällä hetkellä useita ilmaisfestivaaleja. Yhtenä isoimmista on Eat Chicago, jonka antimia olen päässyt maistelemaan eilen ja suurella todennäköisyydellä myös tänään. Kymmeniä, ellei satoja kojuja paikallista ruokaa, jota voi ostetuin tiketein maistella ja ihmetellä. Eilen tyydyin maistelemaan pieniä paloja sieltä täältä, tänään taas - ajattelin kokeilla kalkkunankoipea. Toki muutakin, jos jotain vatsa enää sen annoksen jälkeen pystyy jotain mahduttamaan sisäänsä. Olen toiveikas, mutta skeptinen.

Lisäksi puistossa on ilmaiskonsertteja. Toissapäivänä eksyin kuuntelemaan hetkeksi klassista musiikkia, kun orkesterillinen (luultavasti Chicagon kansallisorkesteri tms) muusikkoja esitti helmiään kulttuurin ystäville ja muille paikalle eksyneille. Eilen oli Eat Chicagoon liittyvä rokkikonsertti, jonka jälkeen ilotulitukset valaisivat taivaan. Ilmeisesti ohjelmaa on lähes joka päivä koko kesän ajan. Voisinkohan saada vastaavanlaisen puiston lähelleni, joohan?

Off to Chicago

Lentoasemalla, laukut koneessa. Jono edistyy hitaasti. Kone on ylibuukattu. Matkalle taas, vaikka edellisestäkään ei ole ehtoinyt kertoa. Muutto on sentään takana ja kaikki meni hyvin. Chicagossa on sentään netti, mitä uudessa kodissa ei vielä ole. Heinäkuussa sitten voi uudelleen miettiä nettiä, kirjoittelua ja muutakin. Elämä alkaa voittaa, kun illat eivät koostu pakkaamisesta.

Hyvää juhannusta!

Voihan rapu!

Pari projektilaista Intiasta tutustumaan Suomeen ja näytin heille Helsinkiä. Yhtenä kohteena oli SeaLife, koska ajattelin, ettei kuivuuden täyttämässä maassa olisi paljoakaan mahdollisuuksia tutustua isoihin akvaarioihin.

Retki vaikutti onnistuneelta, ainakin tuntuivat naiset tykkäävän. Kuviakin räpsittiin varmaan satoja tutustumiskierroksen aikana. Minäkin räpsin jonkun verran siinä samalla. Tässä parhainta satoa:






Löytyykö Nemo?


Rauhallinen kiito, niin hieno ja ylväs.


Meduusat tähtien yössä (oikeasti taustalla on vain akvaario)


Värien loistoa.


Merihevonen näytti hieman surkealta. Jostain syystä jokaisella yksilöllä roikkui pää.


Nämä olivat todella pieniä kaloja, vähän niinkuin ison kuusen värikkäitä neulasia:


Hait olivat vikkeliä veijareita. Kunnon kuvia oli lähes mahdotonta saada.


Ensin kuvittelin, että akvaariossa oli muovisia tikkareita hauskuuttamassa lapsia. Toisella silmäyksellä totesin, että joka toiseen palloon oli kiinnittynyt alla näkyvä kala. Veikeä näky.


Ravuista oli erikoispaljon näyttelyistä. Näyttelytila oli varsin hämärä ja salamaa kuvissa ei ole käytetty. Näin ollen valtaosa kuvista oli aivan liian pimeitä.


Iso köriläs (onneksi ei ihan heti tule vastaan jokaisella uimarannalla):


Näihin on hyvä lopetella tältä erää. Olen hieman jäljessä postauksissani. Ylihuomenna tähän aikaan olen jo ollut tovin jos toisenkin Roomassa, joten voi olla, että hidas tahti jatkuu siitä huolimatta, että kesällä on paljon nähtävää ja koettavaa. Lukijoillekin toivotan nautinnollisia kesäpäiviä!

Silmälasit maailman toiselle puolelle

Siivotessa voi löytää kaikkea jännittävää. Lapsuudenaikaiset aarteet, kymmenet laitteiden ohjekirjat ja omituisetkin matkamuistot odottavat löytäjäänsä, kun kaivelee laatikoita pitkän ajan jälkeen. Näiden joukossa makaa silmälasi poikineen.

Silmälasit ovat kinkkisiä, niitä on vaikea heittää roskiin, vaikkei niitä oikein tarvitsisikaan. Kruununhaassa Liisankadulla bongasin optikon, joka kerää laseja Lions clubin kautta Sri Lankan lapsille. Tiedänkin nyt, mihin suuntaan nyssäkän kanssa. Toivottavasti joku tulee onnelliseksi.