Hyvää vappua

Aurinko, tuo ihana keväinen aurinko. Sade, joka kastelit minut niin, että tytöt vessassa kysyivät, onko minut heitetty järveen. Vappu, joka kulkee auvoisena minuutti minuutilta ohitseni. Herkut, joita jääkaappi on ladottu täyteen. Ne odottavat huomista, odottavat ullista. Kaverit taitavat odottaa jo, mutta muutama sana tännekin. Hyvää Vappua blogin lukijoille!

Mylène Farmer - Bleu Noir:

Vain muutaman neliön tähden

Tilaihme Töölöstä? Kaupunkitunnelmaa Kampista? Punavuorelaisidylliä melkein kulman takaa? Neliömetrit, jotka ovat niin hinnakkaita, ettei päätöstä voi tehdä ihan hetkessä. Paitsi, että siinä hetkessä joku toinen on jo tehnyt löydön. Meni jo. Etsi itsellesi joku muu.

Tarjouskaupat, nuo tavallisen tallaajan kiroukset. Näitä olisi ehkä tarjolla, paitsi, tulethan hulluksi kilpaillessasi paikasta auringossa? Hinta on nyt halpa, mutta odotahan viikon tai kahden päästä. Sitten saat olla onnellinen, jos pystyt edes osallistumaan hintakilpailuun. Paras tarjous voittakoon, joskin se ei välttämttä ole se, mitä asunnosta seuraavalla myyntikerralla saisi. Se, joka arvioi hinnan parhaiten yläkanttiin kerää potin ja ihmettelee, miksei jokatytön unelmasta saakaan enää niin helpolla rahoja takaisin.

Omansa myyjät? "Tämähän laitettiin kuntoon jo kun pikku-Aatu syntyi ja rempattiin juuri nyt lattiasta kattoon. Tämä on aivan i-ha-na. Uusittiin äsken kylppärin kaakelit, (...kun noissa joka-koti-kuntoon ja pintaremonttilla kymppitonneja lisää ohjelmissa annettiin hyviä vinkkejä, miten saa haastavat kämpät myytyä.)" Niin, unohditte sitten viiden vuoden päästä tulevan putkiremontin tai päätitte tehdä omaperäisiä ratkaisuja, jotka varmasti erottavat kämpän muista - silmille hyppivää keittiötä on vaikea ajoittain unohtaa. Erityismaininnan voi myös antaa yritteliäisyydestä, kun hintapyynnöt voivat ylittää yli tonnillakin alueen maksettujen hintojen keskiarvon siitäkin huolimatta, että kämppä pitäisi rempata lattiasta kattoon.

Entä sitten alan ammattilaiset? "joo, tiedän, että sulla on tuossa sellainen merkintä et älä soita, mut ajattelin, et tää ois niin hyvä tarjous, josta haluat kuulla. Aivan unelma-ratkaisu keskeisellä paikalla mielenkiintoisessa layoutissa. Pari huonetta lisää siihen haluamaasi ja tämä menee jo ihan kohta! ". Jeps, jeps. Se on varsin hämmentävää, kuinka monta eri vivahdetta sanalle mielenkiintoinen suomen kielestä löytyy. Lisäksi voisin bonarina mainita, että jos olisi se 100-200 tuhatta vielä oman etsinnän lisäksi rahaa taka-taskussa, olisin varmaan laittanut vastaavanlaiset kriteerit jo alkuperäisiin hakuehtoihin. Minulle ei siis kannata soitella aivan ehtojen ulkopuolisesta mahtavasta löydöstä. Ei se silti ole helppoa tajuta. Nykyään viihdettä tuo arvuuttelu, että onko tuntemattoman numeron takana lehdenmyyjä vaiko asuntovälittäjä. On elämässä taas varsinaiset huvit.

Mitä tästä voi päätellä? Asunnonetsintä jatkuu yhäkin kuumana. Omaa, uutta ihanaa kotia ei ole vielä löytynyt ja jutuista päätellen on ihan hyvä, että pääsiäinen ja vappu tekevät pienen pakkotauon tähän etsintään. Hulluksihan tässä muuten tulee!

Sairastuneen sienen keikka

Ilta tyttöjen kanssa auttoi pääsemään lomatunnelmiin. Käytiin eilen katsomassa Infected Mushroomin keikkaa. Paikka oli Circus, joka keikkapaikkana oli äänentoistollisesti hieman haastava. Yleisökin tuntui suurelta osin olevan lähes kymmenen vuotta nuorempaa, joten kun samaisessa paikassa esiintyy Ladytron reilun kahden viikon päästä, saattaa se hyvinkin jäädä väliin.

Hyvät tunnelma oli silti. Musiikki voitti (yllättäen) perussedulat tai kallion kuppilat. Tuntui hyvältä tanssia, eikä jalka painanut. Tiesi, että tänään voi nukkua aamulla, ja ettei täksi päiväksi ollut erityisiä suorituspaineita suuntaan tai toiseen. Leppoista jorailua, ei voi muuta sanoa.

Infected Mushroom - Becoming insane (pahoittelen kuvanlaatua, en onnistunut löytämään parempaa versiota)

Ladytron tuli mainittua, sitä kuuntelin joskus viitisen vuotta sitten enemmänkin. Tämän kunniaksi: Ladytron - Runaway

Melkein kuin hiirenkorvilla

Kevään harmaus, josta pilkistää jo jotain uutta. Viikonlopun sää, joka lupasi jo paljon. Hetket, kun ulkona ei enää jäätynyt tai tehnyt mieli paeta kymmenen viltin alle. Aurinko, joka hyväili talvesta selvitynyttä sinnikästä kulkijaa, joka tottumuksesta viipyili sillä bussipysäkin kohdalla, johon varjot eivät osuneet.

Yöt, jotka ottavat syliinsä. Halaavat synkkää pimeyttään ja tuovat aamulla valon. Herääminen on helppoa, kun ei tarvitse lähteä yön pimeyteen. Nukkuminen on myös helppoa, kun pitkän päivän jälkeen tulee pimeä, eikä pimeydessä ole tarvinnut kävellä viimeistä kahta kuukautta.

Illan auringonlaskut, jotka muistuttavat siitä, että aurinko on jo näkyvissä. Tajuntaan hiipii, ettei aurinko ei ole laskemassa sillä hetkellä, kun istut töissä kahvikupposen ääressä, tai edes silloin, kun hymyilet ruuhkabussissa matkalla kotiin. Illoista kumpuaa jo pieni hämäryys, jota tajusit jo kaipaavasi. Siis sellainen, joka on, kun valo ei ole poissa vaan taivaanrannalla näkyy vielä pieni viiru. Toukokuun illat ja kesäkuun hämyisät yöt, oi, kuinka jo odotankaan teitä!

Kevään merkkejä

Kun lumeen ympärillä on jo tottunut, alkaakin tilanne muuttua. Lumi on sulanut kovasti viimeiset kaksi viikkoa, mutta paljoa ei edistystä tuntunut tapahtuvan. Puroista huolimatta lunta oli ympärillä yhä paljon, eikä loppua näkynyt. Olen ottanut kuvia kuvastamaan sitä, miten kevät etenee. Ihan vain sitä varten, jottei usko loppuisi kesken.

Tänä viikonloppuna on ollut vahva tunne siitä, että kevään harja on taittunut. Harmaus ja pölyisyys ottavat vallan valkoisesta. Lähipurot ovat yli äyräidensä ja suurienkin lumimassojen alta alkaa näkyä maata. Ensimmäiset vihreät tulokkaat puskevat itseään harmaan ja pölyisen maan läpi. Lauantaina uskaltauduin jo syömään ruokaa parvekkeelle, eikä takkia tarvinnut. Parvekkeen narsissit kukkivat, eivätkä kylmety edes niinä öitä, jolloin pakkanen vielä kolkuttelee ikkunoita.

Tältä näytti vielä pari viikkoa sitten:

Nyt lumen raja on jo siirtynyt huomattavasti:


Viikko sitten sorsat olivat löytäneet lammen reunalta mukavan hengailupaikan (huomaatko ne?):
Nyt ei hengailupaikasta ole paljon tietoa, kun lammikko tulvii yli äyräidensä:

Pari viikkoa sitten Vallilassa paistoi aurinko, ja se heijastui myös jäästä:

Ja nyt... jää oli tipotiessään. Jihuu!

Jos tarkkaan tarkastelee, voi kuvasta erottaa jo vähän vihreää nousevan pölyn keskeltä:

Puistojen lumikinokset ovat vaihtuneet valtaviksi lammikoiksi:

Jäät eivät ole silti vielä lähteneet:

Viikonloppuna on ollut niin mahtava sää, ettei yhtään haittaa, vaikka hetken jos toisenkin on viettänyt ulkona. Samalla on päässyt nauttimaan raikkaasta ilmasta ja ihanasta auringonpaisteesta. Tällä hetkellä on hyvä muistaa aurinkolasien tärkeys, nyt on UV-säteilyn määrä varsin suurta vuodenaikaan nähden. Toivottavasti nautinnolliset ulkoiluilmat jatkuvat ensi viikollakin!

Ryhmämatkustamisen iloja

Joskus on kiva matkustaa yksin, muttei toki aina. Mahtaviksi voivat koostua reissut, joissa on paljon samanhenkistä porukkaa mukana. Toki isolla porukalla matkustamisesta löytyy myös se kolikon kääntöpuoli. Ne ovat logistiikaltaan kaikkein haastavimpia, mikäli eksyy järjestäväksi osapuoleksi.

Vuosia sitten koordinoin erästä reilun parinkymmenen hengen Saksan valloituksen logistiikkaa. Veikeät turkkilaiset bussikuskit ja siistit bussit olivat matkan pelastus, vaikka nakki napsahti juuri viime hetkellä ennen reissun alkua sillä perusteella, "koska sä kuitenkin osaat tuota saksaa". Matkatessa sai sitten ainoastaan jännittää sitä, milloin ajajan tunnit tulevat täyteen tai milloin joku sankari onnistui missaamaan lähtöajan, kun pysähtymispaikalta oli löytynyt jotain kiinnostavampaa. Kokonaisuudessaan kaikki säilyivät ehjinä, jopa bussit. Maata nähtiin ja syksyisestä Münchenistä jäi kivat muistot.

Vähän myöhemmin puuhasin Korean reissulle yhtä pientä aktiviteettia ns. matkan varrelle. Haasteena oli aikataulu (joka porukalla oli varsin tiukka ja täyteenahdettu) ja annetun sijainnin löytyminen uudesta maasta. Muistaakseni myöhästyimme aavistuksen, kun Seoulin ruuhkat yllättivät. Silti oli omituista, kun maailman toiselle puolelle onnistuttiin sopimaan vierailu, joka todellisuudessa tapahtui. Päästiin oikeasti tutustumaan korealaiseen uusmediafirmaan ja tutustumaan heidän uusiin langattomiin innovaatioihin, vaikkei muutamaa kuukautta aikaisemmin olisi voinut kuvitellakaan mitään vastaavanlaista tapahtuvan.

Italiasta tulee mieleen nämä kaksi reissua, koska taas jotenkin olen päätynyt osalliseksi tähän koordinointiin. Tällä kertaa porukka on vähän vanhempaa ja vaikeammin yhdistettävää. Jokainen matkustaa tavallaan yhdessä, mutta tavallaan kuitenkin omilla rahoilla ja omilla suunnitelmilla. Jokainen on varannut lennot yksittäin, eikä majapaikkakaan ole välttämättä sama. Italiassa vietetty aika turnauksen ulkopuolella saattaa mennä yhdessä, tai sitten jokainen hajaantuu omille poluilleen. Siitä ei ole vielä tietoa.

Logistisesti kymmenen hengen voimin Rooman kokoisessa kaupungissa ei ole aina aivan helppoa pitää yhtä. Yksin tallustelu sekin on varsin ankeata, jos yhdessä olemme pyrkineet lähtemään Roomaan. Majoitus on vielä myös pieni kysymysmerkki. Nykyaikana on helppo varata majapaikat internetistä. Jopa niin helppo, että valinnanvaraa löytyy vaikka muille jakaa. Jos kaikki saavat tuoda mielipiteensä esiin, ei yhteistä päätöstä synny välttämättä, ennen kuin reissu on ohi.

Tällä kertaa otin riskin ja päätin vain varata tietyn paikan ja ohjeistaa muita, jos vaikka kaikki mystisesti eksyisimme samaan paikkaan. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu asiasta. Lähipäivinä voi lähteä huhut liikkeelle omavaltaisesta organisaatioporukasta, joka puskee ihmisiä vain majapaikkaan, vaikka Roomasta löytyisi vaikka mitä ihmeellistä. Näe ja tiedä, yhteistä hyvää tässä kuitenkin ajatellaan. Toivottavasti saadaan porukka kokoon ja hyvä matka aikaiseksi, raportointia suuntaan ja toiseen löytyy sitten blogista matkan lähestyessä.

Kirjavinkki Hulluille päiville

Hullut päivät lähestyy ja bongasin jotain erityistä esitteestä: Lauantaina tarjouksessa on Caroline Coxin Vintage kengät - kenkämuodin vuosikymmenet ja Lisa Dyerin Vingage fashion - muodin vuosikymmenet. Nämä kaksi ihanaista kirjaa ovat olleet hyllyssäni jo vuosien ajan. Koukuttava tapa visualisoida ja kuvata menneitä vuosia, laajamittainen kuvaus menneistä muotivirtauksista ja sopivan kepeä, mutta asiapitoinen ote takaavat sen, ettei kirjat jää pölyttymään unohtuneena kirjahyllyille.

Kuva on otettu Helsingin Sanomien tekemästä kirjan arviosta. Jos vielä epäröi, kannattaa tutustua siihenkin.

Kipin kapin kaupoille, tämä on aivan mahtava lahjaidea iästä riippumatta!

Oi, taas musiikkia

Sumu peittää maan ja lumi sulaa. Ei tarvitse paljoa kurkistella ulos, jotta tajuaisi, että kevään kuukausista toinen tuo jo mukanaan lämpöä ja paljasta maata. Samalla itse löydän uusia asioita, josta voi taas inspiroitua.

Poets of the fall on tuntunut olevan pitkästä aikaa hiljaa. Nyt he julkaisivat uutta materiaalia, jopa uuden levyn. Vanhoille faneilleari uutta kappaletta lisätty mukaan. Uusi kappale on kohtuullinen, mutta oikeampi aika sen julkaisemiseen on syksy, kun tekee mieli käpertyä syvälle peittoon ja unohtaa loska, kura ja kylmyys.

Poets of the Fall - Can you hear me


Uudessa levyssä oli varsin vähän annettavaa - samat vanhat biisit on koostettu kokoelmaksi ja pari uutta biisiä on lisätty mukaan. Ei tarpeeksi, jotta ostaisin uutta levyä.

Syksyisemmistä tunnelmista olen taas alkanut kuuntelemaan ranskalaista musiikkia. Siinä on jotain kepeää, jotain aivan ihanaa. Mélanie Pain on tuttu Nouvelle Vaguesta (joka sekin julkaisi uuden albumin) ja Ignore-moi näyttää niin kesäisessä säässä kuvatulta, että ei voi kuin hymyillä:



Julien Doré & Bash feat Mélanie Pain - Helsinki:



Loppuisi jo sumuiset päivät, sulaisi lumi ja pääsisi nauttimaan keväästä täysin rinnoin!