maanantai 28. marraskuuta 2011

Seikkailu pimeässä

Talven pimeys alkaa ympäröidä vaippaansa. Lunta ei näy eikä kuulu, joten pimeyden aistii hyvin ympärillään. Siihen kun lisätään tuuli, sade ja kylmyys, saadaan kokonaisuus, jonka uhmaamiseen tarvitaan juuri oikeanlainen mielentila.

Kiitos goretexin ja loppuunvaratun sulkapallohallin päädyimme eilen ihmettelemään, miltä kaupunki näyttää pimeässä. Yksi vaihtoehto olisi ollut kiertää kortteleita ja ihailla jouluvaloja, jotka ovat ilmestyneet ikkunaan jos toiseenkin. Erinäisten sattumusten vuoksi päädyimme silti erilaiseen ratkaisuun. Taivalsimme Roihuvuoresta Tammisaloon ja kiertelimme myös Herttoniemen kartanon mailla. Reittivalinta yllätti: Pimeydestä huolimatta ympäristö näytti viihtyisältä ainakin siinä määrin, että valoisalla kelillä sama kierros täytyy ehdottomasti kulkea uudestaan.

Vettä oli tullut aika paljon - joet olivat tulleet yli äyräidensä ja pitkospuilla kävely oli hetkittäin haastavaa, kun osa pitkospuista sijaitsi veden alla. Silti kelin uhmaamisesta koin ainakin pientä sisäistä mielihyvää: Sen sijaan, että kurja sää olisi pelotellut tämän kaupunkilaisen sisätiloihin, löytyi sisältä sissi, joka hyppi saappaissaan lätäköistä toiseen naureskellen tilanteen hullunkurisuudelle. Suosittelen tällaista reippailua myös muillekin, pimeässä metsässä on paljonkin koettevaa, jos seura on hyvää ja jutusteltavaa riittää.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kuvia Tallinnasta

Tallinna on kaupunki, jonka olen löytänyt uudestaan tämän vuoden aikana. Muistan käyneeni siellä lapsena ja sen jälkeen on tullut pitkä tauko. Toki opiskelija-aikana saatoin joillain risteilyillä käydä, mutta silloin itse kaupunkiin tutustuminen olikin sitten vähän toinen juttu.

Ensi kerran olin Tallinnassa toukokuun lopussa, jolloin kaverien kanssa kiertelin kaupunkia ristiin rastiin. Hämmästyin suuresti; kaupunkia on restauroitu hienosti ja vanhat rakennukset on kunnostettu. Kaupunki on täyttynyt ihanista kahviloista, ravintoloista ja menomestoista.

Kaupunki on myös ihanan pieni: vanhakaupunki on helposti kierrettävissä kävellen ja pidemmälle pääsee helposti esimerkiksi vuokraamalla pyörän. Ratikoita on helppo käyttää (kunhan muistaa ostaa matkalipun ensin esim. R-kiosk-kojuista) ja taksitkin on Helsingin hintatasoon nähden todella halpoja (matkat maksavat 5-10 e riippuen kohteesta).

Oheinen kuva on viime reissun hotellin ikkunasta (rakastan tätä näkymää kaupungin kattojen yltä):


Yksityiskohtia ovenkarmista:


Kojut, jotka edustavat minulla sitä perinteisempää muistoa Tallinnasta. Näitä on ollut siellä muistini mukaan aina:


Kapeat kujat luovat oman tunnelmansa.


Portti:

Tämä kuva taisi olla viime kesältä. Ilma ei enää ole ihan niin aurinkoinen ja puissakin näkyi lehtiä hieman vähemmän.


Keskiaikainen rakentaminen ei aina ole ollut selkeintä mahdollista:


Ihania sisäpihakahviloita:

Lisää kaupungin kattoja (muistaakseni) Tompeanmäen päältä katsottuna:

Mahtavat (kesäiset) myrskypilvet:


Bongaatko söpön auton?

Vanhaa ja uutta yhdistäen:

Muurin vieressä:
Kuvia minulla on Tallinnasta paljon, samoin kivoja muistoja ja kokemuksia. Tämän vuoden jälkeen vanha kaupunki on tullut tutuksi ja olen tehnyt retkiä myös ydinkeskustan ulkopuolelle. Jotain näistä matkoista/aihealueista voisi esitellä enemmänkin, nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Päivän menovinkki

Junior Boys soittaa Tavastialla. Vielä saa lippuja!

maanantai 14. marraskuuta 2011

(nimetön)

Olen onnellinen. Tiedän, että olet siellä. Sinun vuoksesi en ole yksin. En ole hiljainen ääni, joka huutaa metsään. Ääni, joka kaikuu tyhjyydessä kolkkona tai onttona. Ennemminkin ääni, joka on täynnä elämän energiaa ja lämpöä.

Voit olla hyvinkin kaukana tai niin pitkään poissa, enkä sinusta mitään kuule. Voit hetkeksi kaikota etsimään omia polkujasi tai omaa suuntaa. Tiedän silti, että olet siellä, niinkin lähellä, että voin tarvittaessa supattaa korvaasi tai kirjoittaa lauseen tai kaksi.

Joskus voit olla hyvinkin lähellä, mutten sitä huomaa. Ehkä luovutit ajatellen, että olen menetetty tapaus. Tai sitten minä kuljen vain niin sumussa, etten sitä itsekään tajua. Anteeksi siitä, kaikilla meillä on joskus heikot hetkemme.

Saatat olla se, jolle kerron synkät salaisuuteni tai vaihtoehtoisesti jaan elämän riemut ja ilot. Tai ne hetket, jolloin syvää synkkyytä tai elämän loistohetkiä ei näy, vaan kaikki on vain tasaista taivalta. Voin jakaa kanssasi arjen pienet ihmeet ja jaksat silti minua.

Ystäväni, läheiseni, lukijani, rakkaani, kiitos että olet siellä ja kiitos että kuuntelet. Sinun ansiostasi en ole ihminen, joka hukkuu väkimassaan vailla päämäärää. Ilman sinua elämäni ei olisi läheskään yhtä rikasta! Sinun ansiostasi minä en ole nimetön.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kirpeästä aamusta kiireiseen päivään

Kirpeä aamuinen tuoksu. Vienoinen kuura maassa. Aurinko kurkistelee pilvien takaa, tuoden valonsa unenpöpperöisiin silmiin. Huurtuneet parvekelasit. Niistä tämä aamuni on tehty. Hitaista liikkeistä, aamu-uutisten lukemisesta läpi. Heräilystä kirkasvalolampun tahtiin. En tiedä, onko siinä jotain taikaa, vai ovatko tämän viikon päivät muuten vain olleet helpompia.

Töissä kuuntelin päivän musiikkia, Club for Five toi energiaa ja nostetta. Ei haitannut, vaikka ympärillä oli vähän vauhtia ja ääntä. Luurit korvilla pystyi hyvin keskittymään.

Club for Five: Running Up That Hill



Viikon päästä olisi tarkoitus mennä Tallinnaan viikonlopuksi. Tyttöjen kanssa. Tai no, ei meitä enää kai ihan tytöiksi lasketa, kun ollaan vähän vanhempia jo. Sitä ennen pitäisi juhlistaa erään kämpän muuntumista edes melkein asunnoksi. Mikäli saan sen kuntoon sitä varten. Marraskuu on niin täynnä toimintaa, että ulkona kummittelevaa pimeyttä ei oikein muistakaan. Sitä paitsi, nyt on mahtava täysikuu!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Syksyn merkkejä

Näin ihanasta syysauringosta saimme nauttia vielä pari viikkoa sitten (kuvat on otettu Pitkänsillan varrelta):


Marraskuu on pienten juhlien, tumman tähtitaivaan ja kynttilöiden aikaa. Ne eivät välttämättä näytä yhtä hyvältä kuvissa tai lämmitä kuten keskikesän aurinko. Silti se on aikaa tavata ystäviä, hymyillä tuntemattomille kaduilla ja ylipäätään nauttia pimeyden tuomasta rauhasta.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Elämä paikallaan

Viikonloppu vilahti. Ohitse katosi. Livahti suorastaan ja jäin ihmettelemään viimeisiä rippeitä, joihin takerrun kaksin käsin. Tiedostaen hyvinkin, että olisi jo aika mennä nukkumaan, koisimaan vällyjen väliin. On myöhä, ja silmät sinnittelevät väsymystä vastaan. Hymyilen hiljaa, tyytyväisenä elämään. Pieniin asioihin, pieniin arjen ihmeisiin.

Koti alkaa tuntua pikkuhiljaa kodilta. Hitaasti hyvää tulee, vieläkin on siellä täällä asioita, joita voisi tehdä. Jos olisi aikaa tai edes energiaa. Tavarat hakevat paikkaansa, osa aktiivisemmin, osa taas hitaasti ihmetellen. Tunnustellen, mikä tuntuu hyvältä.

Ympäristö elää vielä ja siinä on suurta rikkautta. Ei tarvitse olla kaikkea kiinnitetty paikoilleen, ei tarvitse sitoutua paikkoihin tai vanhoihin totuttuihin tapoihin. Ajan kanssa asiat muuttuvat ja niin sen pitääkin olla. Kyllä tästä tulee toimiva kokonaisuus, ennemmin tai myöhemmin.

Siihen asti saan nauttia nykyhetkestä, alituisesta pienestä muutoksen tilasta. Vieläkin yllätän itseni ajoittain pohtimasta, että siellä kaapin ylänurkassahan olen aina säilyttänyt sitä tai tätä että mihinköhän kaiken sen sisällön olenkaan nyt siirtänyt. Matkan varrella on kertynyt mukaan niin paljon tavaraa, ettei kaiken uutta sijaintia enää muista tarkalleen, vaikka ennen ne olisivatkin olleet kuinka tarkasti mielessä. Tilanteeseen liittyy myös paljon positiivista: kaapeista saattaa löytää sellaisia aarteita, joiden olemassaolon on jo melkein kokonaan unohtanutkin. Ne tuovat hymyn huulille ja kannustavat jatkaamaan tätä kämpän saamista kodiksi.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Luomakunnan ihmeitä

Seuraavaa luontoiskua ihmettelin suu auki, että voiko tämä olla todellista. Uskottava se kai on.


Murmuration from Sophie Windsor Clive on Vimeo.



Rattoisaa perjantai-iltaa lukijoille!

torstai 3. marraskuuta 2011

Gardenian ihmeitä

Mainitsin pari päivää sitten, että orkideani ei ole moksiskaan tästä mahtavasta pimeästä säästä. Saman saimme huomata, kun viikonlopulla piipahdimme Gardeniassa. Siellä orkideat kukkivat. Pientä piristystä arjen keskelle.

Kilpparit olivat söpöjä. Mihin katosi ylemmän kilpparin oikea (tai katsojasta katsoen vasen) jalka?


Kukkia oli ripoteltu pöydille:


Valkoisen kaunista:

Paljon oli kukkia. Kuuma ja kostea ympäristö taisi olla auttamassa kukintoja:

Hirviöjuuret:

Moninkertaista kasvustoa:

Orkideoita yläilmoissa:

Orkideoita alhaalla:


Tämä taisi olla minun lempparini:

Myöskin viininpunainen oli värinä ihana:

Ovensuussa oli vielä yksi, jota emme huomanneet sisäänkäynnin yhteydessä. Ei kannata kävellä onnen ohi.

Piristäviä kukkaisia päiviä myös lukijoille!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kulmakunnan vartijat

Seuraava näky oli niin suloinen, että tuli tallennettua se kameran muistikortille. Näitä voi bongata hyvällä tuurilla lähikaupan viereiseen liikennemerkkiin kytkettynä. Ainakin kerran ne ovat todistettavasti pitäneet kulmakunnan kurissa ja nuhteessa!