lauantai 29. tammikuuta 2011

Pakastimen aarteet

Ei, en ala. Flunssaa pukkaa, toisensa perään. Edellinen nosti pientä lämpöä ja ylitti lähinnä ärsytyskynnyksen, mutta tämänhetkinen oikeasti nosti kuumeen ja vei halun työntää nenänsä ulos. Jos nenää lähtisikin ulkoiluttamaan, muistuttaisi kurkku hetken päästä, että näillä hengitysteillä ei ole suotavaa ulkoilla tai harrastaa mitään vaativaa, kuten kävelyä.

Täten olen melkeinpä pakotettu ihmettelemään elämää neljän seinän sisällä ja mieluiten useamman viltin alla. Vähintäänkin johonkin isoon neuleeseen kääriytyneenä.

Onneksi kotoakin löytyy isoja aarrekätköjä, jotka arjen kiireessä unohtuu. Mustikkapiirakkaa, mansikoita, omenasosetta ja mustikoita. Puhumattakaan sienistä, pullista ja punaviinimarjamehusta. Leipääkin riittäisi vaikka muille jakaa. Suomalaista ja luonnollista, monia on jopa itse (tai äiti-ihanuus) ollut poimimassa/tekemässä. Kesän maut, jota jostain syystä säästelee niitä talven hetkiä varten. Hetken kesti tajuta, että niitä oikeastaan on säästellyt tätä hetkeä varten.

Flunssaakin lähden peittoamaan kupilla kuumaa punaviinimarjamehua.

Toivottavasti muillakin pakastin muistuttelee olemassaolostaan (tällä hetkellä muutenkin olisi hyvä sulattaa pakastin, jos tulee kylmiä kausia) ja sieltä löytyy vastaavia aarteita!

tiistai 25. tammikuuta 2011

Pieni yöpala

Olen syksyllä pyrkinyt keksimään uudenlaisia välipaloja. Riisifruttit ja vanukkaat on koettu, eikä aina jaksaisi mennä sillä perinteisellä banaani, karjalanpiirakka ja soijakaakao-linjalla. Salaattia on kiva tehdä viikonloppuisin, muttei se selviä kovinkaan pitkään ilman kylmää. Välipalapatukoita on yksi sun toinen kokeiltu, mutta niille en vielä ihan ole syttynyt. Gefilus-juomia ja jogurttejakin on päivä toisensa jälkeen maisteltu.

Smoothiet ovat päivän piristys, mutta vielä en ole aivan vakuuttunut siitä, josko hieman mehua paksumpi juoma olisi kaikkein terveellisin tapa nauttia vitamiinit. Hedelmät toki ovat vitamiinipommeja, mutta niissä taas ei energia riitä pitämään virtaa yllä pitkiä aikoja.

Eväitä etsiessä terveellistäkään ei sen aina tarvitse olla, mutta uudet ideat on aina tarpeen. Yhteen aikaan mutustelin onnessani proteiinipatukoita, mutta jotenkin sekin jäi, kun lounasruokailu meni malliin "vatsa täyteen kunnon ruokaa". Lämpimään ruokailuun verrattuna proteiinipatukat ovat - miten sen nyt sanoisi - avaruusruokaa, ei maistu, eikä tunnu miltään. Vievät ehkä nälän, mutteivät tuota erityisen suurta nautintoa.

Viime aikoina olen silti löytänyt yhden uuden helmen, joskin se ei aivan ole parasta välipala-ainesta. Ei se myöskään ole varmasti laihduttajien tai suurien terveysintoilijoiden suosiossa. Silti ajoittain on kiva nautiskella turkkilaista jogurttia ja hunajaa. Siinä on makuyhdistelmä, joka on hyvin täyteläinen ja sopivan makea. Luonnollinen, mutta kuitenkin jotain pientä kiellettyä hyvää. Vie nälän, ainakin joksikin aikaa. Tulee tarpeeseen siinä vaiheessa, kun on kova väsy, ei jaksa syödä paljoa ja haluaa painua treenien jälkeen vain nopeasti pehkuihin. Niin kuin nyt. Vinkkejä muut välipalojen etsijät voivat kyllä tänne kirjoitella, niitä otetaan innolla vastaan.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Liikuntakokeiluja

Viikot ovat aloittaneet vakaan kulkunsa. Joululoma väistyi arjen tieltä ja sen huomaa myös kirjoittamisessa. Kun päivät vilisevät, on vaikea löytää aikaa tai ideoita kirjoittamiseen.

Urheilua ehdin taas jossain välissä puuhata. Zumba osoittautui varsin uudeksi tavaksi hyppelehtiä musiikin tahtiin. Mieleen tuli MTV:n videot ja lanteidenpyöritys. Sillä erolla tosin, että tyyli oli hyvin vapaa, kaukana edes jollain tavalla tyylikkäästä vatkauksesta. Seuranakaan ei ollut hehkeätä RnB-laulajaa, vaan joukko eri-ikäisiä naisia parantamassa kuntoa. Lopputulos: Ihan ok, vähän hassua, virkistävänä se, että koko ajan pitää keskittyä, eikä ainakaan kahden tunnin jälkeen osaa vielä sanoa, mitä on tulossa seuraavaksi. Liian kovalla soinut musiikki ei ainakaan vielä ollut minun juttuni.

Urheilukokeilut eivät ole jääneet pelkkään Zumbaan. Jooga ja kiipeily on sinnitelleet matkassa mukana, säännöllisen epäsäännöllisesti. Toivoani en ole vielä heittänyt kummankaan suhteen. Kiipeilyssä muistaa selvästi, että on totaalisen surkea. Joogassa taas kiittää jokaisen tunnin jälkeen itseään siitä, että se on ohi. Vaihtoehtoisesti liian kevyellä tunnilla taas kiroaa sisäisesti sitä, että valitsi liian kevyen tunnin - ottaa sitte näistä omista näkökulmista selvää.

Kaverin kanssa ollaan myös jossain vaiheessa heitelty hulluja ideoita ilmaan, että mitä voisikaan kokeilla. Muutaman kuukauden ajan olimme pohtineet tankotanssia. Tammikuussa päätimme tarttua tuumasta toimeen ja kokeilla yhden tunnin ajan alkeita lopputuloksena, että oli tosi raskasta. Käsivoimat riittivät auttavasti. Jalat eivät yhtään. Jalkojen pettäessä ei vatsalihasten kestävyydestä ole mitään tietoa. Viehkeys oli kokeilusta kaukana. Lihasten hallinta läheni nollaa. Kävi selväksi se, että jos haluaa uuden lajin, jossa voi hakata päätään seinään oman vajavaisuutensa kanssa, saattaisi se olla tankotanssi. Niin suurta intohimoa ei syttynyt, että olisin lopun vapaa-aikani käyttänyt lajin kanssa. Ei sillä, on se aina hauska kokeilla jotain uutta, josta ei yhtään tiedä, mitä odottaa.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Lauantaista nautiskelua

Päivä on kääntymässä lauantai-iltaan. Heräsin tänään jo viikonlopuksi super-aikaisin, olin jo ysin aikaan joogassa (niin, joogamattokin ostettuna aina välillä saan erinäisillä syillä ja tekosyillä raahattua itseni tunneille). Rankka tunti oli, mutta harvinaisen hyvä olo, kun käveli takaisin kotia kohti. Aivan kuin kaikki vanhat jumit ja krampit olivat pyyhkiytyneet pois. Pyörähtelin kotona päivällä, kun aurinko kurkisti ikkunoista. Tein ensimmäistä kertaa quacamolea (jos se noin kirjoitetaan). Hyvää tuli, vaikka se odottelee vielä illan herkutteluhetkiä.

Nukuin pienet päikkärit ihan sen kunniaksi, että pystyi ja voi (myöskin jotta aamun aikaisesta heräämisestä huolimatta jaksaisi sinnitellä iltaan asti).

Illaksi taustamusiikiksi vielä vanha kappale, Wir sind Helden ja Guten Tag (vapaasti suomentaen: hyvää päivää!)

tiistai 11. tammikuuta 2011

Lomaprojektit

Projektityöskentely on välillä varsin mielenkiintoista ja jännää. Projekteja tulee ja menee ja joskus niitä on liian montakin päällekäin. Lomalla haluaa sitten vältellä kaiken maailman projekteja viimeiseen asti.

Silti joskus tupsahtaa ideoita, jotka on hauska toteuttaa lomalla. Joululomalle en virallisesti ollut päättänyt mitään tavoitteita tai projektia, mutta aika monen pienen projektin kanssa tuli silti puuhattua. Ei sitä niin helposti turkistaan pääse. Tässä muutama lopputulos:

- Kämppä siistiksi projekti: tämä yllättäen feilasi osittain, koska lomalla on kivempi joskus vaan olla. Alkuperäinen tavoite kohdistui erityisesti suureen, uhkaavaan paperikasaan läppärin takana. Tietokonepöydän paperinippu pieneni puoleen, mutta lopuille papereille en oikeasti jaksanut tehdä mitään. Lieventävänä tekijänä on kuitenkin se, että loman viimeisenä päivänä pesin jääkaapin, uunin ja mikron, kun paperityöt eivät huvittaneet. Samalla myös kukat uusiutuivat ikkunalaudalla, sänky sai uudet lakanat ja kylppäri uuden maton. Ikkunalaudalle kotiutui myös joukko ledejä. Alkuperäistä tavoitetta ei saavutettu, mutta loppupeleissä odotustenhallinnan johdosta sisäiset toiveet ylitettiin.

Kuva ikkunalaudasta:

(tarkoitus oli kuvata ledejä ja siksi huone on pimeä)

Projektin lopputulos: huomattiin, että projekti laajeni huomattavasti alkuperäisestä laajuudesta ja sen myötä viivästyi. Jaksotetaan työt tehtäväksi tulevien viikkojen aikana.

- Projekti joululahjat: oli onnistunut, ainakin tuntui siltä. Valmistui ajoissa (viimeinen lahja saapui 23. päivä postitse) ja ainakin yritystä riitti. Ensi vuoden parannusehdotus: voisi olla hyvä idea olla jättämättä kaikkea aina viime tinkaan.

- Projekti lapaset: Paria viikkoa ennen joulua sain idean neuloa jämälangoista lapaset. Ensimmäistä neulottiin ahkerasti paria päivää ennen joulua ja toinen lapanen muodostui pienestä lankakasasta joulupäivänä (note to self: lapanen päivässä on vähän turhan vauhdikas tahti sille, että voi pitää mielikuvaa idyllisestä jouluisesta neulomisesta). Hienot niistä silti tuli (ottaen huomioon, että nämä olivat toiset lapaset ikinä, jotka olen neulonut ja edellisistä taitaa olla 10 vuotta aikaa) ja alla löytyy yksi näytekappale:

Projektin lopputulos: Lopputulokseen pääseminen oli erittäin tiivis rutistus ja lopputuotteet ylittivät odotuksen, sillä ne pitävät sormet lämpimänä. Mieli säilyi myös hyvänä, mutta nyt voi hyvällä omallatunnolla pitää hetken taukoa neulomisesta.

- Projekti liikunta: tarkoituksena oli kerrankin nauttia vapaasta ja liikkua sydämen kyllyydestä. Ajatukset kumpusivat joogassa ja kaikessa muussa. Toteuma: ei tapahtunut joululomalla, mutta tapahtui viivästetysti. Olin sairaana joulun ja uuden vuoden välin, eikä kuumeessa heiluminen sovi vanhoille soluilleni. Päätin siis jättää väliin ja viettää loman vällyjen alla. Projektin lopputulos: aikataulutetaan uusiksi.

- Projekti liikunta vol 2: Loppiaisen yhteydessä tutustuin uuteen lajiin, Zumbaan. Liikuntakeskusten vakiokäyjille varmaan ei mitään uutta, mutta itse olen viettänyt syksyni muiden harrastusten parissa. Siitä voisin kirjoittaa vaikka erikseen. Lisäksi onnistuin kiipeilemään kaverin kanssa menestyksekkäästi alkeiskurssin jälkeen. Saavutin jopa katon hallitusti ja omassa värissä pysyen (tosin, se oli se kaikkein helpoin rata). Projektin lopputulos: onnistuminen, tosin joogaan ei vieläkään ehtinyt.

Keväälle on yhtä sun toista tiedossa, mutta yritän pitää ne mahdollisimman ei-projektimuotoisina. Silti voi olla tiedossa "kämppä hakusessa", "lasketteluviikonloput" ja "kaverien kanssa hengailu"-projektit tiedossa, joita varmaan kannattaa priorisoida korkealle oman elämänlaadun kannalta - edes vähemmän projektimuotoisina.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Valon vuodenaika kuvina

Nyt olisi sitten niitä luvattuja kuvia Valon vuodenaika-tapahtumasta:

Unioninkatu:

Tuomiokirkko:

Tulishow:










Kaisaniemen puisto:

Eduskuntatalo:

Tapahtuma jatkuu käsittääkseni sunnuntaihin asti, joten siihen asti voi käydä tutustumassa, mitä ihmeitä valot voivat tehdä yölliselle pimeydellemme.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Valoa pimeyteen

Alkuviikon ajan olen kulkenut kuin sokkona töihin. Maanantai-aamuna en huomannut oikeastaan kuin erikoisia tötsiä, joihin en kiinnittänyt huomiota. Ajattelin, että ne liittyivät jotenkin uuteen vuoteen. Illalla oli jänniä valoja ja Kaisaniemen puisto täyttyi hämmentävistä äänistä. Ohi kulki ihmisryppäitä kameroidan kanssa. Erikoista, outoa. Olin jäässä. Kaivoin kameran silti taskusta ja otin pari kuvaa valaistusta puusta.

Tiistai-aamuna tötsät olivat jo vanhoja tuttuja. Töihin kävellessä ajatukset olivat suuntautuneet lähinnä juniin, jotka kahtena päivänä putkeen olivat jo myöhästelleet runsaasti. Illalla olin lähdössä kotiin ja tajusin lopulta, että valoilla, liikenteen estävillä aidoilla ja pakkasessa sinnikkäästi seisoskelevilla järjestysmiehillä saattaisi olla jokin yhteys. Menin juttelemaan ja kävi ilmi, että kyseessä on tapahtuma nimeltä valon vuodenaika. Kuntosalikäynti jäi väliin ja lähdin tutustumaan valaistuun Helsinkiin.

Valoja löytyi Espalta Eduskuntatalolle. Unioninkatu 38 oli välipysähdys, sillä siellä esiintyi tulisirkus klo 18, 19.30 ja 21. Tykkäsin sekä kaduista, rakennuksista kuin sirkuksestakin. Kuvia tulee lähipäivinä, kunhan ehdin nukkumaan jonkun yön tässä välissä. Varpaat olivat jäässä ja sormet kohmeessa, joten vinkkinä kävijöille suosittelen kymmentä vaatekerrosta. Ellei satu olemaan jokin kylmän maan ihmelapsi, joka ei palele koskaan. Tapahtuma jatkuu muistini mukaan 9.1. asti ja se on ilmainen. Suosittelen lämpimästi!

tiistai 4. tammikuuta 2011

Kielikukkasia

Joskus voi käydä niinkin, että suomi ei veny, vanu tai pauku. Sanoista muodostuu yhdistelmiä, joskin ne eivät ole niitä, joita ensiksi tulisi ajatelleeksi. Voi olla, että merkityskin kääntyy päälaelleen. Sitä varten on hyvä, että on olemassa kielipoliiseja. Yksi tällainen instanssi on Jyväskylän yliopiston kielikeskus, jonka sivuilta löytyy kattava valikoima erilaisia kielikukkasia. Paitsi opettavaisia, ne ovat ajoittain myös varsin huvittavia. Vai mitä tykkäätte näistä?
Jokainen linkki vie eri sivulle. Luultavasti omasta väsymystilasta johtuen kikattelin näille pitkän tovin. Toivottavasti myös lukijoilla on yhtä hauskaa!

lauantai 1. tammikuuta 2011

Tervehdys uudelle vuodelle

Hei Uusi Vuosi! Mitä sinä minulle kertoisit, jos uskaltaisin kysyä? Pidätkö sisälläsi uusia seikkailuja, vai onko elämä vain sitä samaa arkea? Löytyykö elämän valopilkku matkalle mukaan, vai jatkanko ihmettelyä omaan suuntaani? Jos huudan kainosti tuuleen, niin vastaako se minulle jotain?

Mitä salaisuuksia pidät sisälläsi? Kerrotko minulle, kun talven päivät kääntyvät kevättä kohti? Suputatko korvaani, jos suuntaa pitäisi vaihtaa? Annatko minulle mahdollisuuden nauttia elämän suurista kohokohdista? Otatko kainaloosi silloin, kun maailma on musta, eikä mikään enää huvita? Kasvatatko minusta ihmisen, joka haluaisin olla? Jätäthän silti pienen pilkkeen silmäkulmaan ja leikkisyyttä huulille?

En tiedä, mitä sinulta haluaisin, vai haluaisinko ollenkaan. Elämä tuntuu olevan hyvä tässä ja nyt. Haluaisin pysähtyä hetkeen, ja silti tiedän, että se jatkaa menoaan. Millainen on uusi koti, vai löydänkö sitä ollenkaan? Täyttyykö elämä pelkästä etsimisestä, kun niin paljon helpompi olisi vain pysyä paikallaan? Vai jäänkö turhaan haahuilemaan silloinkin, kun suunta olisi jo selvillä?

Viime vuonna tähän aikaan kuvittelin, että sydämeni on viety. Tämä vuosi paljasti kuvitelman vääräksi ja auttoi jatkamaan. Mitä uusi vuosi tuokaan eteen sydämelleni? En halua tietää. Haluan silti tuntea ja välittää. Uskoa tulevaan, vaikken tiedäkään, mitä se pitää sisällään. Eiköhän se selviä ajallaan, viimeistään vuoden päästä tähän samaan aikaan.