sunnuntai 29. elokuuta 2010

Syksyistä

Kyllä, se on taas aistittavissa. Iltojen kirpakka tuulahdus on täällä. Ei sillä että hyppisin puhtaasta onnesta, lämmin sää olisi voinut jatkua vielä vähän pidempään. Illalla pyöräillessä aistii jo, että pyöräilykelpoisten päivien määrä alkaa olla määritettävissä - ne eivät jatku enää loputtomiin ainakaan tämän vuoden osalta. Kolea ilta vaati myös veronsa - eilen vetämätön olo täytti maailman ja sohva ja viltti kutsui houkuttelevasti puoleensa. Tänäänkin olo tuntuu vielä voipuneelta, aivan kuin koko vuoden väsymys olisi kerääntynyt tähän yhteen päivään.

Läppärin päivät tuntuivat myös yhtä lasketuilta kuin kesän viimeiset lämpimät. Tämän johdosta se lähti syyshuoltoon. Yritän vetkutella sen avulla vielä jokusen kuukauden. Välttää kertakäyttökulttuurin muodostumista. Toivottavasti se palaa entistä ehompana ja jotenkin inhimillisen ajan sisään takaisin. Aika näyttää. Siinä välissä voi olla hiljaista tai sitten keksin vaihtoehtoisia tapoja ja paikkoja kirjoitella. Kuvia tuskin on tulossa, ne odottavat kiltisti ulkoisella kovalevyllä läppäriä, jossa on tarpeeksi tehoja käsitellä kuvia. Eiköhän sekin aika vielä tule - tavalla tai toisella.

Nyt suuntana design-messut kaapelilla. Ovat vielä tämän päivän viiteen asti auki. Ehkä sieltä jokin helmi sattuu vastaan - tai sitten ei.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Flown uutta antia

Jos yksi bändi pitäisi flow:sta nostaa yli esille, se olisi ehkä Marina and the Diamonds. Toki, se ei ollut ainoa kova bändi ja kaikkein ironisinta asiassa on, etten sitä edes siellä nähnytkään. Soittolistasta se kuitenkin tarttui jälkikäteen ja iski sen verran hyvin, että soi varmaan vielä useampaan kertaan tulevan syksyn aikana.

Marina and the Diamonds - I'm not a Robot



Marina and the Diamonds - Hollywood
Videolla tuntuu olevan hieman ylinäyttelemisen makua. Se annettakoon anteeksi, kun kyseessä on debyyttialbumi.


Toinen, hieman vanhempi tuttavuus oli the XX. Muistan kovasti, kun vuosia sitten yritin netistä kaivella äksiä. Ei löytynyt silloin, ei. Nyt löytyi Spotifysta ja jäin pitkästä aikaa jumiin. Näillä sävelillä on kiva kohottaa mieltä, vaikka sade piiskaisikin ikkunaan.

The XX - Crystalised

tiistai 24. elokuuta 2010

Pisara meressä

Ei aina voi ennustaa tai määrittää tulevaa. Huominen on joskus tuntematon ja ajoittain kulman takana on odotettavissa myös surua. Silti se ei tarkoita sitä, etteikö joskus tulisi vastaan myös iloa tai onnen pirskahduksia.

Jos perjantai 13. toi mukanaan epäonnea, niin tämä päivä olikin sen vastakohta. Palaset, joiden eteen on nähnyt pitkään vaivaa, alkoivat loksahdella kohdalleen. Päivän päätteeksi heräsi ja ihmetteli, että mitä olikaan tapahtunut? Kaksi vuotta sitten alkanut projekti yhtäkkiä alkoi näyttää aivan erilaiselta ja tavallaan tuntui, että itsekin oli alkanut tiedostaa asioita eri lailla kuin ennen.

Hetken haikeus, tunteiden myrsky. Tajuaminen hieman viiveellä, vasta pyörällä kotimatkalla. Ei varsinaista syytä, mutta yksi maaliviiva, joka saavutettiin kuin varkain. Maali itsessään ei toki tee maailmasta kokonaan valmista. Moniin muihin asioihin suhteutettuna se on vain pieni pisara suuressa meressä. Se päivän tapahtumat viestivät, että paljon on mahdollista, jos asioita hoitaa pienin askelin eteenpäin. Joskus joutuu ottamaan tukea takaa tai astumaan välillä vähän sivuun tai johonkin suojaan. Silti siinä samalla on tullut otettua aika monta askelta myös maalia kohden. Juuri sopivasti, tätä pientäkin maalia ajatellen.

Kun muistelee kahden vuoden takaista itseään, muistaa ihmisen, joka kirjoitti blogia ja mietti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siitä lähtien on taivallettu pitkä matka, eikä ole niinkään varmaa, että matka olisi edes lähiaikoina päättymässä. Tavoitteet ja maali vain muovautuvat matkalla ja lopputulos voi olla hyvinkin erilainen suhteessa siihen kaikkeen, mitä lähtikään hakemaan. Tulevaisuuden poluista ei voi tietää, mutta tällä hetkellä nykyinen polku tuntuu hyvältä tallustaa.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Menovinkki: Ranskalainen tori Kampissa

Tänään porhalsin tyylikkäästi Kampin keskuksessa, enkä liiemmin katsonut ympärilleni. Kaverit bongasivat minut ja houkuttelivat ranskalaiselle torille. Se siis löytyy Kampista sieltä vanhan bussiaseman paikalta. mbarin ja lasipalatsin kupeesta kokoaa telttakokonaisuus, jossa pääsee ostamaan herkkuja ranskalaiseen tapaan. Ilmeisesti ensi kertaa järjestettävän ranskalaisen torin kojuilla kävi kova tungos ja hyörinä, kun ihmiset hamstrasivat harvinaisia herkkuja. Varsinkin juusto ja makkarakoju minuakin houkutti, mutta... Matka jatkui vielä toisaalle, joten kaikki kylmäsäilytettävät asiat joutui jättämään kojuihin. Ihania kuviakin sain, mutta ne odottavat konetta, joka ei kuolisi yhden muistikortin lukemiseen vaadittujen tehojen vuoksi.

Ei silti hätää: huomenna (maanantai 23.8.) on torin vika päivä. Se on käsittääkseni avoinna 12-18, joten töiden jälkeen ainakin periaatteessa ehtisi mennä hakemaan herkkuja, joiden avulla voi hetken kuvitella olevansa jossain aivan muualla.

lauantai 21. elokuuta 2010

Viikonlopun rentoutumismusiikki

Netistä löytyneet mielenkiintoiset klipit-sarja jatkuu, tällä kertaa yhden biisin muodossa. Mielestäni se sopii täydellisesti rentoutumismusaksi. Kuulen jo kaukaisten aaltojen pauhaavan korvissani ollen itse siinä luolassa, jossa kaikki on rauhallista ja hyvää. Nukahdan tähtitaivaan alle, eikä muuta enää tarvita onnellisuutta varten. Harvoin poppimusiikki on ollut näin rauhoittavaa.

J. BIEBZ - U SMILE 800% SLOWER by Shamantis

Ainiin, biisinkin voi esitellä, se on justin bieberin u smile, tosin pienellä erikoishöystöllä.

perjantai 20. elokuuta 2010

Onnellinen maa

Epäonnesta onneen ja aiheesta viereen. Newsweek valitsi Suomeen parhaaksi valtioksi asua. Ei turhaan sitä lapsena toitotettu, että on lottovoitto syntyä Suomeen.

Kyllä, vaikka veri hinkuaa aina ajoittain maailmalle, on täällä paljon, mistä oikeasti välitän ja tykkään. En vaihtaisi pois vuodenaikoja tai ihmisiä. En osaisi kuvitella asuvani paikassa, jossa ei voi puuhata, sykkiä ja harrastaa. Jotta tämä blogi ei kuitenkaan menisi raskaaksi paatokseksi kotimaan puolesta, löytyi aiheesta hauska klippi netistä, jonka ajattelin teille perjantai-illan vieton kunniaksi jakaa:

The Colbert ReportMon - Thurs 11:30pm / 10:30c
Newsweek Ranks the World's Best Countries
www.colbertnation.com
Colbert Report Full Episodes2010 ElectionFox News

torstai 19. elokuuta 2010

Epäonnen perjantai

Tämän blogin lukijoille on varmaan käynyt selväksi, etten juurikaan ole taikauskon vanki. En siis uskonut, että perjantaina 13. päivä maailma romahtaa niskaani, tai sitten mikään muukaan epäonnistuu yhtään sen todennäköisemmin kuin normaalina arkipäivänä. Mutta ei, tuskin tänne mitään kirjoittelisin, jos kaikki olisi aivan mennyt putkeen ja alkuperäisten suunnitelmien mukaan.

Aamu alkoi hitaasti, mutta lupaavasti. Silmät auki normaaliin tapaan, hieman jumitusta, mutta ei mitään radikaalia kuitenkaan. Pyörän luokse mentäessä avain katkeaa lukkoon. Kyllä - katkeaa lukkoon ja ihmettelen sitä aikani. Ei mahda mitään, julkisilla on pakko mennä. Takaisin sisään vaihtamaan vaatteet. Meikatessani huomaan, että käsirasva on täyttänyt meikkipussin. Kiireessä yritän pyyhkiä pahimpia pois ja meikata itseäni kuntoon.

Matkalla asemalle huomaan, että olen onnistunut sotkemaan myös hameeni rasvaan. Myöhässä kun olen, niin ei auta muu kuin jatkaa matkaa. Bussi kiitää ohi, mutta sitä en edes viitsi laskea. Töissä huomaan lounaan jälkeen, että alusvaatevalinta kaikkea muuta kuin onnistunut, sillä vähän turhankin paljon asioita näkyi. Kukaan ei ollut huomauttanut mitään. Onni onnettomuudessa sentään oli, että kaapista löytyi vaihtovaatetta, jotta sain itseni edes inhimillisen näköiseksi palaveria varten. Toisaalta - se osoittautui palaveriksi, joka totaalisesti levisi käsiin, pienet yksityiskohdat kaatoivat maailman. Keskustelu oli lähes mahdotonta ja palaveri päätettiin laihoin tuloksin. Otti päähän, kun suuri vaiva valui hukkaan. Palaveria purkaessa missasi vielä sopivasti Flown ensi esiintyjät, vaikka niin kovasti oli yrittänyt sinnekin ehtiä.

Onneksi työpaikan oven sulkemisen jälkeen huono onni jäi oven taakse piiloon. Se ei enää seurannut minua tai vainonnut turhilla ylläreillä. Flow:ssa aurinko paistoi ja elämä hymyili. Maailma ei tipahtanut niskaan ja päivästä selvisin hengissä. Nyt voikin sitten henkeä pidätellen odottaa seuraavaa epäonnen perjantaita ja toivoa, ettei se mene yhtä huonosti - tai ainakaan huonommin.

tiistai 17. elokuuta 2010

Kohta kajahtaa!

Flow lipui ohitse, nautinnollisena ja raikkaana. Vaikka myrskyä saikin aamuisin pelätä, jäi se tulematta ja tanssahtelu täytti maailman. Lauantaina oli oikeastaan kivakin, että oli vähän pilvistä. Hikistä hommaa väkimassassa pyöriminen on ja tanssimisen jälkeen kaipasi hetken viileyttä. Summa summarum, kesäkaupunki näytti parhainta puolta.

Loppukesän tapahtumat eivät lopu tähän. Torstaina käynnistyy varsinaisesti Helsingin juhlaviikot, joiden osa Flowkin on ainakin ennen ollut. Musiikki täyttää kaupungin, joskin hieman eri tavalla, kuin mikä Flow:n konsepti on. Kaupunki ei kokoonnu yhteen paikkaan, suvilahden savupiippujen tienoille, vaan tulee lähelle. Suurkirkolla kajahtaa seitsemän aikaan. Musiikki kävelee pitkin kaupunkia, baareihin ja kapakoihin. Pienissä annoksissa hilpeätä korkea- tai ei-niin-korkea-kulttuuria ihmisille, jota sitä arvostavat ja odottavat ja viattomille ohikulkijoille, jotka sattuvat vain elämään hetkessä mukana. Itse ajattelin osallistua, tosin hieman eri hengessä kuin yleensä. Philomelaa tai PK:ta olen perinteisesti mennyt katsomaan, mutta tällä kertaa itse lauleskelen matkassa. En toki niin hienoissa kuoroissa, kuin tuo kuorojen aateli, joka matkaa maata ja mantuja. Silti laulamisen iloa löytyy ja se toivottavasti korvaa puuttuvan taidon. Ehkä jokin lukijakin saattaa sen kuulla, mistäs sen tietää.

torstai 12. elokuuta 2010

Oi tähdenlento

Tähdenlento tummalla taivaalla. Hieraisin silmiäni ja mietin, oliko se oikea. Oliko se vain näköharhaa tai mielikuvitusta? Saisinko esittää toivomuksen ja mikä se olisi, jos yksi asia toteutuisi?

Monet mahdollisista toiveista olisi varmaan sellaisia, joissa itse ei ole arpaa määrätä kohtalon kiemuroita. Monia asioita voi lähtökohtaisesti valita - esimerkiksi mikä kiinnostaa niin, että sen eteen haluaa tehdä töitä.

Elämään tulevia ihmisiä on mahdotonta ennustaa tai valita. Voi vain pitää kiinni niistä, joihin on tutustunut ja joista oikeasti välittää. Elämäntilanteitakin on monesti vaikea ennustaa - ei koskaan tiedä, milloin sattuman oikut puuttuvat peliin. Silloin voi vain yrittää pysyä positiivisena ja nähdä asioiden parhaat puolet.

Ei kaikkea voi elämässä valita ja määrätä ja tiettyyn aikuistumiseen kuuluu kanssa sen hyväksyminen, ettei aina tapahdu ihmeitä tai aina tule nurkan takaa vielä jotain ihmeellisempää. Oppii arvostamaan sitä mitä on rakentanut ympärille ja osittain pitää niistä kiinni. Ehkä sitä voisi kutsua juurtumiseksi tai vakiintumiseksi. Se ei silti tarkoita samaa asiaa kuin tylsä tai kaavoihin kangistunut.

Tänään varmaan toivoisin, että voisin jatkaa tätä hetkeä vielä pidempään. Että saisin pitää ne tärkeät ihmiset lähelläni, nauraa vapautuneesti meren rannalla ja katsoa, kuinka ilta laskeutuu kaupunkiin. Voin haaveilla hiljaa, että elämä lutviutuu uomeniinsa ja tulevatkin päivät tuovat mukanaan iloa ja onnea. Niitä salaisiakin toiveita voi olla, joskin niitä en tänne taida paljastaa. Ne olivat tähdenlennon ja minun välisiä salaisuuksia, jotka tulivat hetkessä mieleen ja sieltä myös hetken päästä kaikkosivat. Hetken huumaa parhaillaan.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Sunnuntairentoilua

Hikinen sunnuntai kruunaa täyden viikonlopun. Lupasin taas itselleni, että teen tuhatta asiaa. En taaskaan tehnyt. Perjantaina ja lauantaina kävin kotona lähinnä vain kääntymässä. Nyt sunnuntaina hengailen parvekkeella ja surffailen netissä. Keräilen viikon romuja takaisin kaappiin ja pesen pari koneellista pyykkiä. Kävinn lähikaupassa ostamassa jätksiä ja hikoilin vielä vähän lisää.

Ihmettelin arkea, joka viime aikojen kiitämisessä on ollut harvinaista herkkua. Keräsin soittolistan Flow:n artisteista, ihan vain henkistä valmistautumista varten. Harmittaa, että missaan sunnuntain Jonsin, mutta toisaalta tiedän, että kolmipäiväiset festarit ei ehkä työviikon keskellä ole paras valinta. Perjantaina ja lauantaina on yksinkertaisesti vielä enemmän sellaisia artisteja, joita haluaisin nähdä. Mietin, kuinka vanha minusta on tullutkaan, kun en enää jaksakaan olla mukana ihan kaikessa, mikä voisi olla kivaa. Niitä vaikeita valintoja ja kompromisseja, joita tekee liikaa kyseenalaistamatta mitään.

Silti olen nauttinut suuresti tästä viikonlopusta, siitä, että on ollut menossa ilman kotiintuloaikoja, ilman pohdintaa siitä, että jotain pitäisi vielä tehdä. Yksinasujana ei ole liikaa velvoitteita suuntaan tai toiseen. Toki työnantaja ja palkkapussi varmasti arvostaa, jos töihin ilmestyy kutakuinkin sovittujen joustojen tiimoilta. Päivät ovat mukavampia, jos takaraivossa ei kumpua monen viikon väsymys. Muuten on kaiken muun kanssa vapaa - ainakin hetken, jos niin haluaa. Se on juhlaa. Jatkan tätä rentoilua hyvin omatunnoin, vaikka tiedän, että olen luvannut itselleni päivittää blogiakin matkakuvilla. Teen sen - ehkäpä jo ensi viikonlopulla edellä mainituin varauksin.

Loppuillan kruunaa vanha klassikko: Air - All I need


Air:in keikkaa odotellessa...