Tööttäilyn maailma

Paikallista liikennekulttuuria ehkä kuvastaa parhaiten se, ettei sitä ole. Kaistat on kyllä merkitty, mutta kaistamerkeistä ei välitetä. Kaikki tila on käytettävä hyväksi, eli jos jossain avautuu metrin pätkä vapaata, niin siihen on sitten tunkemassa ainakin viisi kulkuneuvoa. Teillä menee vähintään yhtä paljon liikennettä rinnan, kuin mitä kaistalle mahtuu. Pyörät, moottoripyörät, riksat, mopot ja autot sekaisin. Yöaikaan mukaan kuvioon tulevat vielä rekat, jolloin oikeasti alkaa jännittää.

Tööttiä käytetään joka välissä. Jos ohitetaan, töötätään, jos tullaan risteykseen töötätään. Jos nähdään länsimaalaisia kävelemässä tien laidalla, niin joskus silloinkin töötätään. Välillä tuntuu, että paikalliset tööttäilevät ihan tööttäilyn ilosta, ainakin viikonlopun kuski tuntui olevan juuri sellainen. Punaiset valot - ei se ole niin justiinsa, jos jossain tuntuu olevan sopiva rako. Ei myöskään haittaa jos on tekee uukkarin suuriliikenteisellä tiellä, se on ennemminkin normi kuin poikkeus. Vähän matkaa voi aina mennä kaistaa väärään suuntaan ja jos on tarpeeksi pieni (kuten moottoripyörä), niin voi mennä vaikka koko matkan väärään suuntaan, jos ei löydy sopivaa paikkaa, josta voisi pujahtaa oikealle kaistalle. Näin ollen länsimaalaisena on vaikea kuvitella itsensä ajamassa, joten jos täällä autolla on liikkeellä, tarvitsee sille kuljettajan. Lisäksi vaaditaan jonkun verran hermoja ja rentoutta, ettei hajoile joka ohitukseen.