lauantai 4. elokuuta 2012

Ristin rastiin Lontoota

Seuraa pieni kuvakavaldi erilaisista ympäristöistä reitin varrella. Tämä oli muistaakseni Sohosta ja jotenkin niin Lontoon oloinen, ettei mitään rajaa: 


Sohon lähellä oli myös kiinalaiskaupunginosa. Sieltä löytyi myös korealaisia ravintoloita sekä paikallisia gay-baareja. Ilta-aikaan baarit tuntuivat olevan täynnä ja meno muutenkin ihan mukava - siitäkin huolimatta, että taisi olla torstai. Lontoon matkaajien kannattaa kuitenkin huomioida, että osa baareista saattaa mennä kiinni jo ennen puoltayötä.

Lähin metroasema oli Leicester Square. 


Leicester Squaren läheisyydessä löytyi myös teatterikeskittymä: mikäli aikaa olisi ollut musikaaleille, olisin varmaan suunnannut tänne: 


Metroaseman läheisyydessä oli useampikin lippupiste, josta olisi voinut ostaa päivän lippuja varsin edulliseen hintaan (muistaakseni ne olivat luokkaa 30 puntaa/esitys).


Tällä kertaa tyydyin silti vain ihastelemaan teattereita ulkoa päin. Tämän teatterin läheisyydestä löytyi myös paikallinen viisikulma: risteys, jossa viisi tietä yhdistyy ja löytyy paikallinen hipsteriliikkeiden (ja hipstereidenkin) keskittymä.

Muistaakseni tämä oli Victoria station:


 Matkalla Brick Lanelle osuin hauskaan kujaan, joka oli rakennettu luultavasti vanhojen tehdashallien sisään:


Brick lanen jälkeen vuorossa oli Box park, josta löytyi suomalaisittainkin tuttu merkki. Näitä muutaman kuution liikkeitä löytyi kymmeniä.


Camden town oli pienimuotoinen pettymys. Turistikrääsää riitti joka lähtöön. Sitä kuvastaa parhaimmen ehkä seuraava kuva:


Tosin sieltäkin löytyi yksi söpö sisäpiha limonadikojuineen:

 

Lopuksi vielä pakollinen kuva Piccadilly Circuksesta. Se on muuten huomattavasti hienompi ilta-aikaan:
 

  Näiden kuvien myötä onkin hauska toivottaa hyvää viikonloppua!

perjantai 3. elokuuta 2012

Graffitit seinissä

Työt taas alkoivat ja koti kutsui. Kuvien saralla on vielä paljon näytettävää, joten en ihan vielä siirry ajankohtaisiin aiheisiin (toki niitäkin saattaa välistä löytyä). 

Lontoosta löytyi myös hieman ei-niin-perinteistä kaupunkikuvaa. Seinät olivat saaneet myös odottamatonta (tai odotettua) täytettä graffitien muodossa. Oikeastaan se oli hyväkin - alue itsessään ei olisi kovin kummoista ollut ilman graffiteja. Seuraavat otokset ovat muistaakseni Brick Lanen lähettyviltä. Kuten kuvista huomaa, oli myös toinen kesän luonnonoikku valloillaan: aurinko paistoi. 

Näkymä eräältä sisäpihalta (nuo kaksi otusta oli ihan 3-D):


Vanha mies:

 Näitä oli lisääkin:

 Todella lähikuvaa:

 Keltaisella taustalla oleva tikku-ukko oli vaan niin söpö:

 Tämä oli myös hieno:

 Siili - ihana!
Ihan niin valtavasti graffiteja en löytänyt (esimerkiksi New Yorkiin verrattuna). Nämä taisivat olla taitavimmat/söpöimmät vastaan tulleet. New Yorkin kanssa kuvilla oli silti yhteyttä: ne olivat keskittyneet vahvasti tietyille alueille. New Yorkissa maalaaminen oli hieman hallitumpaa (muutamat seinät olivat ihan sitä varten, että niihin sai pientä kustannusta vastaan mennä spreijaamaan). Lontoossa taas tuntui, että muutamassa korttelissa graffitteja löytyi enemmänkin ja muista ne oli siivottu (?) pois.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Lontoon katukuva

Uutta ja vanhaa, modernia ja klassista. Korkeata ja matalaa, sekavaa, mutta silti harmonista. Lontoon katukuva on täynnä ristiriitoja ja siltikin tulos ei ole aivan jäätävä. Erilainen kyllä, mutta yllättävän hyvin silmä tottuu. Löytyy tiiltä, lasia, metallia, oikeastaan kaikkea, jota voi kuvitella käyttävänsä rakentamisessa.

Söpöt savupiiput:

 Matalaa ja korkeata:

 Vanhaa:
 Lisää vanhaa, nuo kulmahuoneet ovat niin söpöjä:

 Toisesta päästä kapea rakennus:

 Tämä menee varmaan sitten akseliiin uutta ja lasia:

 Vielä uudempaa, rakennusvaiheessa olevaa:

 Keltainen valopilkku, josta näkymät Thamesille:

 Postikorttimainen idyllisyys:

 Ympäri kaupunkia löytyi puhelinkoppeja maalattuina uusiin kuoseihin. En löytänyt näihin sisäänkäyntiä, joten luulen, että kyse oli katukuvan piristämisestä. Myös vanhoja (toimivia) puhelinkoppeja löytyi vielä:

 Shark (joka avattiin seuraaavana päivänä):

Nyt Lontoo on jo täyttynyt olympiaturisteista ja itse olen kotiutunut tänne kesäiseen (?) Suomeen. Päivittelen blogia mökkeilyn välipäivinä, aina silloin tällöin... 

torstai 12. heinäkuuta 2012

Hyde Park kuvina

Ensimmäisenä iltana suuntasin Hyde Parkiin, joka oli kaunis. Hetkeä aiemmin oli satanut. Silti oli vielä valoisaa. Puut olivat valtavia ja valtavan vanhoja. Niitä teki mieli halata (en halannut), koska jotenkin niistä huokui vanha henki. Tuli olo, että oli rikkoi tuhatvuotisen metsän rauhaa. Muita liikkujia ei sateen vuoksi näkynyt paljon yhtään.


Hyde Park oli valtavan suuri, tässä näkyy vain pienen pieni osa. Sieltä löytyi niin tenniskenttiä, konsertin valmisteluja, hevosratoja ja lenkkipolkuja. Oli paljon puita, jotka olivat kukassa:

 Prinsessa Dianan muistomerkkejä löytyi useita:

 Roskis, jolla pyrittiin pitämään puisto puhtaana:

 Satumaan puu:

 Kukkaistutuksia oli paljon Royal Albert Museumin puoleisella pätkällä:

 Tämän puun lehdet olivat valtavat, isommat kuin ihmisen käsi.

 Ruusunkukkia:

 Olisikohan tämä ollut kuninkaallisen Albertin muistomerkki? Se pilkisti aina puiden takaa. 

 Muistomerkin kulmat kuvasivat eri mantereita. Tämä taisi olla Afrikka:
 Royal Albert Hall: 

Ehkä Royal Albert Hallin ansiota oli se, että tuntui tupsahtaneen aivan toiseen maailmaan. Iltaisin vastaan käveli rauhallisesti nuorempia ja vanhempia pariskuntia, jotka olivat viimeisen päälle laitettuja. Näin enemmän pukumiehiä päivän aikana, kuin mitä varmaan edelliseen kuukauteen yhteensä (tämä kylläkin taisi johtua siitä, että valtaosalla englantilaisista miehistä taitaa olla töissä pukupakko.) Ympäristö tuntui niin hienostuneelta, että oma osallistuminen vaikutti etuoikeutetulta - aivan kuin olisi astunut hetkellisesti satumaailmaan. Yhteenkään konserttiin en kyllä osallistunut - se olisi vaatinut hieman etukäteisvalmisteluja sekä muutaman illan enemmän.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kiitoradan vieressä

Viimeinen ilta. Mietityttää, olisiko pitänyt vieä suunnata johonkin Lontoon keskustaan. Heathrown lentokenttähotellista kun on jo vähän turhan pitkällisesti matkaa, eikä sateisena iltana välttämättä niin kovasti sitä nähtävää löytyisi. Alustava flunssa teki päätöksen puolestani: päädyin nauttimaan brittiläisen ammeen lämmöstä. Lisäksi kävin hakemassa naistenlehden läheisimmältä huoltoasemalta.

Huone on aivan kiitoradan vieressä - aivan kirjaimellisesti. Heathrow:lla on kaksi kiitorataa, yksi nousuja ja toinen laskuja varten. Oma huoneeni sattuu olemaan sen nousevan radan vieressä. Jokaisen jumbojetin kohdalla huone tärisee matalaa tärinää. Hotellin ikkunalasit eivät pysty pitämään meteliä kunnolla ulkona, joten tästä saa nauttia täytenä kokemuksena (ääni + tärinä). Bonuksena on silti hienot näkymät lentokoneisiin sekä lentokonebongareihin (näitä vilisee pilvin pimein). Ensimmäisenä päivänä olin liian väsynyt valittaakseni ja sen jälkeen tässä on ehtinyt tottua. Ilmeisesti keho on jo hiljaisesti tottunut uuteen ympäristöön ja aamulla herää varsin virkeänä.

Edellinen hotelli sijaitsi keskellä Englannin idyllistä maaseutua (lue: keskellä ei mitään) ja ihmettelin, mistä hotelliin riittää vierailijoita. Meidän lisäksi sieltä onnistuin bongaamaan lähinnä hääseurueen. Heathrow:n hotellilla on hieman sama haaste - täällä tosin löytyy hääjuhlijoiden ja välilaskullisten matkustajien lisäksi lentoemoparvia ja mahdollisesti myös pilotteja. Paikka sopiikin lähinnä ilmailun seuraamiseen tai osaksi välikulkumatkaa.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Lontoo, voi Lontoo - osaat yhä kummastuttaa

Edellisestä kerrasta Lontooseen on jo yli vuosikymmen verran aikaa ja silti tuntuu, että paljon on pysynyt samana. Kaksikerrosbussit värittävät yhä katukuvaansa, punaiset puhelinkopit piristävät maisemaa ja metrot hajoavat yhä tunneleihinsa. Pikaiset sateet huuhtelevat kadut niin, että hetken päästä paistaa taas aurinko. Sateenvarjoa kannattaakin kuljettaa aina mukana.

Sitten on niitä asioita, jotka tuntuvat yhä niin samalta, vaikkakaan en oikeastaan ymmärrä, että miksi. Kehitys ei näiden osalta olisi edes kovinkaan vaikeaa tai vaatisi valtavia panostuksia. Silti tuntuu, että tietyt teemat toistuvat uudelleen ja uudelleen. Miksi on erilliset hanat kylmälle ja kuumalle vedelle? Miten niissä voi pestä kätensä polttamatta itseään? Minkä vuoksi muutenkin ahtaat vessankopit aukeavat aina sisäänpäin? Änkeäminen kopista ulos on aina yhtä haastavaa. Myös monet ulko-ovet aukeavat sisäänpäin. Entä minkä vuoksi katukuva on täynnä pysähtyneitä kelloja? Muistuttavatko ne ajan pysähtyneisyydestä vai onko kello niin hieno sisustuselmentti - riippumatta siitä, onko se ajassa vai ei? Useamman kerran viime päivien aikana olen säikähtänyt kuvitellen, että kaupassa näkyvä kello oikeasti näyttäisi jotain järkevää aikaa. Helpotus on ollut suuri, kun olen tajunnut, että kello kuuluu taas pysähtyneiden kellojen heimoon.

Kaupatkin ovat hetkittäin hämmentäviä. Krääsäkauppoja löytyy ziljoona erilaista ja kenkäkaupoissa tuntuu olevan vastassa vain kahta eri vaihtoehtoa: 20 sentin korkoa tai muovikenkää. Vaihtoehtoisesti näitä kumpaakin edellämainittua yhdessä höystettynä glitterillä tai niiteillä. Brittien lippua näkyy vaikka missä: laukuissa, pinsseissä, laseissa, muoviesineissä näin muutaman asian mainitakseni. Hämmentävää oli tajuta, että nämä tavarat eivät ole pelkästään suunnattu turisteille: myös paikalliset ovat näihin sonnustautuneet ehkäpä juuri olympialaisten innoittamana.

Myös brittien ruokakulttuuri on pysynyt hämmentävän samanlaisena vuosien kuluessa. Kahden päivän ranskalaistuoksujen jälkeen epäilen, että seuraavan kahden vuoden ranskalaiskiintiöni on jo täynnä - siitäkin huolimatta, että olen nauttinut näistä vasta kerran reissuni aikana.Tuntuu myös, että sipsit ja murot olisivat osa päivittäistä aikuisten ravintoa. Lounaaksi syödään majoneesiilla täyteenahdettua valkoista kolmioleipää - niitä tuntuu löytyvän joka nurkasta, kun muuta ruokaa saa jo ihan etsiskellä toden teolla. Illallista en osaa kommentoida - viimeistään tällöin olen turvautnut italialaisen tai muun aavistuksen etnisemmän paikan tarjontaan.

Aamupala ei yllättäen ole ollut aivan suosikkini täällä, vaikka yleensä tykkäänkin nauttia ihanista brunsseista ja kaikista herkuista maan ja taivaan välillä. Aidoista hedelmistä tehty hedelmäsalaatti, maustamaton jogurtti ja cappuchino ovat aamupalan selkeät valopilkut, joista olen ollut positiivisesti yllättynyt. Muut perienglantilaiset osaset alkavat tulla jo korvista ulos. Suurimpia paikallisia herkkuja, kuten mustaa makkaraa tai papuja en ole uskaltanut edes vielä maistamaan - ehkä näiden osalta pitäisi vain tsempata ja olla avarakatseisempi. Tavallisempi makkara, röstiperunat ja herkkusienet tuli sentään jo kokeiltua ja todettua, että aamupalaksi ne ovat vähän liian raskaita. Yksi kerrallaan ne ovat nyt jäämässä pois lontoolaisesta ruokavaliostani.

Jottei koko postaus menisi epäämäräiseksi marinaksi, voin todeta, että on täällä myös paljon kaikkea ihanaa: maan tuoksu sateen jälkeen, mahtavan ystävälliset ja puheliaat ihmiset sekä kaupungin infrastruktuuri, joka päällisin puolin toimii siitä huolimatta, että miljoonat ihmiset kulkevat paikasta toiseen päivittäin. Nähtävää olisi vaikka millä mitalla, löytyy sekä uutta että vanhaa. Puut ovat mahtavia - parhaimmillaan ne ovat isompia ympärysmitaltaan kuin useampi ihminen yhdessä. Epäilen monia yli satavuotiaiksi, sillä ne hehkuvat historian havinaa niin viehättävästi. Jos vaan pystyisin, veisin mielelläni muutaman matkalaukussa kotiin ja istuttaisin johonkin lähipuistoon.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Sananen Lontoon säästä

Perinteisestihän britit tykkäävät puhua säästä. En oikeastaan ymmärrä miksi, koska ainakin tulevan säätiedotuksen perusteella haluaisin ennemminkin unohtaa sään, kuin puhua siitä.




















Sadetta ainakin riittää. Eipä taida käydä Suomessa kateeksi paikallista säätä. Positiivisena puolena voisi nähdä, että sade voi olla vain lyhyttä tihkua, hetkellistä ripottelua tai jotain kevyttä, johon ei oikeastaan jaksa kaivaa edes sateenvarjoa (takista puhumattakaan) esille. Sade ei ole ainakaan vielä vaikuttanut kylmän läpitunkevalta, vaan eteläisen Euroopan lämpimän illan raikastajalta. Hyvä niin. Muuten voisi tulla ikävä kesäisempiin maisemiin.