Ensimmäisenä iltana suuntasin Hyde Parkiin, joka oli kaunis. Hetkeä aiemmin oli satanut. Silti oli vielä valoisaa. Puut olivat valtavia ja valtavan vanhoja. Niitä teki mieli halata (en halannut), koska jotenkin niistä huokui vanha henki. Tuli olo, että oli rikkoi tuhatvuotisen metsän rauhaa. Muita liikkujia ei sateen vuoksi näkynyt paljon yhtään.
Hyde Park oli valtavan suuri, tässä näkyy vain pienen pieni osa. Sieltä löytyi niin tenniskenttiä, konsertin valmisteluja, hevosratoja ja lenkkipolkuja. Oli paljon puita, jotka olivat kukassa:
Prinsessa Dianan muistomerkkejä löytyi useita:
Roskis, jolla pyrittiin pitämään puisto puhtaana:
Satumaan puu:
Kukkaistutuksia oli paljon Royal Albert Museumin puoleisella pätkällä:
Tämän puun lehdet olivat valtavat, isommat kuin ihmisen käsi.
Ruusunkukkia:
Olisikohan tämä ollut kuninkaallisen Albertin muistomerkki? Se pilkisti aina puiden takaa.
Muistomerkin kulmat kuvasivat eri mantereita. Tämä taisi olla Afrikka:
Royal Albert Hall:
Ehkä Royal Albert Hallin ansiota oli se, että tuntui tupsahtaneen aivan toiseen maailmaan. Iltaisin vastaan käveli rauhallisesti nuorempia ja vanhempia pariskuntia, jotka olivat viimeisen päälle laitettuja. Näin enemmän pukumiehiä päivän aikana, kuin mitä varmaan edelliseen kuukauteen yhteensä (tämä kylläkin taisi johtua siitä, että valtaosalla englantilaisista miehistä taitaa olla töissä pukupakko.) Ympäristö tuntui niin hienostuneelta, että oma osallistuminen vaikutti etuoikeutetulta - aivan kuin olisi astunut hetkellisesti satumaailmaan. Yhteenkään konserttiin en kyllä osallistunut - se olisi vaatinut hieman etukäteisvalmisteluja sekä muutaman illan enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti