Hyvä karma tällä reissulla taisi loppua kahden hyttysen nitistämiseen. Kun lähdin Intiaan, niin olin varma siitä, että ensimmäisten viikkojen aikana tulen saamaan jonkinlaisen vatsataudin ja seuraavien kuukausien aikana siitä tulee osa jokapäiväistä elämää. Ajattelin myös vahvasti, että olen todella tarkkana sen suhteen, että mitä syön ja juon. Käytännössä tuota tarkkana olemista rajoittaa täällä vahvasti se, että vaihtoehtoja on todella vähän. Voi yrittää valita turvallisinta, mutta siltikään ei ole vakuuksia, että mistä esimerkiksi ruoka on peräisin tai miten se on valmistettu.
Montaa päivää ei tarvinnut odottaa siihen, että vatsa on löysällä. Tänä aamuna vatsa yllätti minut juuri siinä vaiheessa, kun olin lähtemässä töihin. Ilman mitään ennakkovaroitusta, yhtäkkiä oli kova tarve linnottautua vessaan vartiksi. Sen jälkeen vatsa onneksi taas rauhoittui, ainakin siinä määrin, että töitä pystyi tekemään suhteellisen normaalisti pientä palelua lukuunottamatta. Lämpöä on aavistuksen, mutta ehkä kyllä se siitä. Jos tämä on matkan pahin vatsapöpö, olen superonnellinen. Pahoin pelkään, että näistä kuullaan vielä.
Illalla meni hieman paremmin ruoan kanssa. Aamuinen ei ole toistunut, vaikka hetkittäin on hieman kurja olo. Riksa vei n. 20 minuutin matkan paikalliselle ns. kalliille alueelle, josta löytyi jotain pieniä kauppoja ja ravintoloita sekä näki jopa muutaman länsimaalaisen. Illalliseksi jonkun verran pastaa, kovin paljoa sitä ei kuitenkaan jaksanut vielä/enää syödä, kun pelkäsi huonon olon toistuvan. Vielä olo on kuitenkin varsin stabiili, joten eiköhän nämä seikkailut täällä Intiassa jatkune. Jossain vaiheessa voisi alkaa selvittää paikalliset jooga tms. mahdollisuudet, koska nyt on hassussa välitilassa, kuin lomalla ilman paljoakaan omaa aikaa.
Montaa päivää ei tarvinnut odottaa siihen, että vatsa on löysällä. Tänä aamuna vatsa yllätti minut juuri siinä vaiheessa, kun olin lähtemässä töihin. Ilman mitään ennakkovaroitusta, yhtäkkiä oli kova tarve linnottautua vessaan vartiksi. Sen jälkeen vatsa onneksi taas rauhoittui, ainakin siinä määrin, että töitä pystyi tekemään suhteellisen normaalisti pientä palelua lukuunottamatta. Lämpöä on aavistuksen, mutta ehkä kyllä se siitä. Jos tämä on matkan pahin vatsapöpö, olen superonnellinen. Pahoin pelkään, että näistä kuullaan vielä.
Illalla meni hieman paremmin ruoan kanssa. Aamuinen ei ole toistunut, vaikka hetkittäin on hieman kurja olo. Riksa vei n. 20 minuutin matkan paikalliselle ns. kalliille alueelle, josta löytyi jotain pieniä kauppoja ja ravintoloita sekä näki jopa muutaman länsimaalaisen. Illalliseksi jonkun verran pastaa, kovin paljoa sitä ei kuitenkaan jaksanut vielä/enää syödä, kun pelkäsi huonon olon toistuvan. Vielä olo on kuitenkin varsin stabiili, joten eiköhän nämä seikkailut täällä Intiassa jatkune. Jossain vaiheessa voisi alkaa selvittää paikalliset jooga tms. mahdollisuudet, koska nyt on hassussa välitilassa, kuin lomalla ilman paljoakaan omaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti