Väsyneenä, mutta hengissä

Tauti vie voimat. Viiteen päivään ei oikein pysynyt mikään sisällä, vaan kaikki tuli läpi pian ruokailun jälkeen. Yyyh. Maanantaina aloin vetämään antibiootteja, ihan oma-aloitteisesti. Tietysti järkevyyttä voi pohtia, mutta elimistö tuntui löytäneen tietyn stabiilin tilan, jossa mikään ei erityisemmin sattunut, mutta mikään ei myöskään pysynyt sisällä kovin pitkään. Ei siis kauhean hyvä pitkäjänteinen stabiili tila.

Taikanappi tuntuu auttavan, sillä on pysynyt hyvin sisällä kuurin aloittamisen jälkeen. Eka yö oli hieman tuskainen jopa, kun vatsassa tuntui olevan selkeästi enemmän tavaraa, kuin mihin se oli vähään aikaan tottunut. Viime yö meni jo huomattavasti paremmin ja positiivista on, ettei ripulia ole näkynyt nyt kahteen päivään. Väsymys kuitenkin vielä vaivaa. Eilen töiden jälkeen ihmettelin vain hetken sitä, mitä televisiosta tuli ja söin. Sen jälkeen uni maistui. Aamullakin uni vielä painoi, vaikka selkeästi olo on virkeämpi kuin pari päivää sitten.

Ripulista huolimatta tuli siis ihmeteltyä Mumbai läpi ja lisäksi yksi rokkikonsertti Punessa. A.H. Rahman esiintyi isolla lavalla yhtenä ensimmäisistä Punessa järjestetyistä isoista konserteista. Ilmeisesti näillä ei ole kovin vahvaa isojen tapahtumien perinnettä ja sen kyllä huomasi. Tarkempaa juttua lähipäivinä, kun väsy ei ole enää päällimmäinen fiilis. Sitä ennen tuossa on klippi herrasta, jonka esityksistä Intia tuntuu olevan kovinkin ylpeä. Itsekin diggailen kovasti varsinkin noista rytmi- ja lauluosuuksista. Eli AH Rahman & Jai Ho ja O Saya. (ps. Pussycat Dollsin versio Jai Ho:sta on mielestäni aika järkky, originaali sen olla pitää)