Edellisellä reissulla tuli muutamaan kertaan otettua mittaa siitä, mitä on tehdä mittatilauspukua Punesta. Jotenkin voisi kuvitella, että yhdestä kerrasta edes oppi... Mutta ei.
Työkaverit päättivät antaa minulle edellisen reissun läksiäislahjaksi sarin, eli intialaisen perinnemekon. Perinteiseen tapaan se piti teettää, eli ensin mentiin valitsemaan kangas. Se oli jo varsin vaikeata, sillä värejä riitti ja itse olin enemmänkin taipuvainen yksinkertaisuuteen. Muutenkin kalpeanaamalle ei yhtä hyvin käy niin vahvat värit kuin tummemmalle alkuperäisväestölle. Hieno kuitenkin löytyi - oikeastaan aivan liian hieno näin jälkikäteen ajatellen.
Varsinaisesti sari koostuu kahdesta osasta: pitkästä kankaasta, joka kiedotaan ympärille ja napapaidan tapaisesta vaatekappaleesta. Paikka kuitenkin näytti hienolta ja tällä kertaa asiakasryhmänä oli naiset, joten ajattelin uskaltautua taas teettämään. Silmissäni myös länkkäri-iltapuku, josta jossain vaiheessa haaveilin ajattelin, että yhtä paitaa ei kovin pahasti pysty pilaamaan.
Olin väärässä. Valitettavasti. Ensinnäkin tämä ns. napapaita jäi kymmenen senttiä lyhyemmäksi kuin sovittu. Jotta tämä ei olisi vielä tarpeeksi dramaattinen näky, toiset kymmenen senttiä tuntui poistuneen rinnanympäryksestä. Näin ollen kovalla puristamisella sai vaatteen hädin tuskin päälle ja samaan aikaan nautti näystä, joka toi lähinnä mieleen mauttoman striptease-esiintyjän. Eli tämä tyylikäs asukokonaisuus, josta niin haaveilin, voidaan unohtaa. Viisi kertaa taas vaihteeksi kursivat tekeleen kasaan, mutta jos on liian pieni, niin on liian pieni. Samoista olisi löytynyt vielä monta senttiä varaa, joten voi olla, että Suomessa pohdin, onko asu vielä pelastettavissa.
Ironista kuitenkin, että iltapuku löytyi ihan vahingossa tavallisesta kaupasta ja pienin parannuksin siitä tulee varmaan upea. Ainakin tulos on ennustettavissa, kun itse pääsee tekemään.
Työkaverit päättivät antaa minulle edellisen reissun läksiäislahjaksi sarin, eli intialaisen perinnemekon. Perinteiseen tapaan se piti teettää, eli ensin mentiin valitsemaan kangas. Se oli jo varsin vaikeata, sillä värejä riitti ja itse olin enemmänkin taipuvainen yksinkertaisuuteen. Muutenkin kalpeanaamalle ei yhtä hyvin käy niin vahvat värit kuin tummemmalle alkuperäisväestölle. Hieno kuitenkin löytyi - oikeastaan aivan liian hieno näin jälkikäteen ajatellen.
Varsinaisesti sari koostuu kahdesta osasta: pitkästä kankaasta, joka kiedotaan ympärille ja napapaidan tapaisesta vaatekappaleesta. Paikka kuitenkin näytti hienolta ja tällä kertaa asiakasryhmänä oli naiset, joten ajattelin uskaltautua taas teettämään. Silmissäni myös länkkäri-iltapuku, josta jossain vaiheessa haaveilin ajattelin, että yhtä paitaa ei kovin pahasti pysty pilaamaan.
Olin väärässä. Valitettavasti. Ensinnäkin tämä ns. napapaita jäi kymmenen senttiä lyhyemmäksi kuin sovittu. Jotta tämä ei olisi vielä tarpeeksi dramaattinen näky, toiset kymmenen senttiä tuntui poistuneen rinnanympäryksestä. Näin ollen kovalla puristamisella sai vaatteen hädin tuskin päälle ja samaan aikaan nautti näystä, joka toi lähinnä mieleen mauttoman striptease-esiintyjän. Eli tämä tyylikäs asukokonaisuus, josta niin haaveilin, voidaan unohtaa. Viisi kertaa taas vaihteeksi kursivat tekeleen kasaan, mutta jos on liian pieni, niin on liian pieni. Samoista olisi löytynyt vielä monta senttiä varaa, joten voi olla, että Suomessa pohdin, onko asu vielä pelastettavissa.
Ironista kuitenkin, että iltapuku löytyi ihan vahingossa tavallisesta kaupasta ja pienin parannuksin siitä tulee varmaan upea. Ainakin tulos on ennustettavissa, kun itse pääsee tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti