Hiljaisuus, pois se minusta. Lopultakin netti on taas toiminnassa ja ääneni pääsee takaisin bittiavaruuteen. Oi tätä autuutta. Netti tosiaan pätkäisi pahasti. Mykäksi, hiljaiseksi meni suorastaan, joka alkoi viime viikon myrskystä ja kesti ikuisuuden tai ainakin aivan liian pitkään. Sähköt sentään palasivat noin 15 tunnin päästä, mutta nettiä ei kuulunut, vaikka kuinka soitteli erinäisille helppilinjoille. Kokeilin jopa, onko ongelma vain langattomassa netissä, vaan ei tuntunut tulevan lainkaan bittejä sisälle tähän taloon.
Netin toimintakuntoon saaminen oli kyllä taas niin perinteistä Intiaa kuin olla ja voi. Soitan nettiasioista jollekin help-linelle. Sieltä sanotaan, että mikä on asiakastunnus. No, koska en ole tätä avannut, niin eihän mulla ollut mitään käsitystä. No eikun otetaan yhteyttä eri tahoihin, ja lopulta saan sähköpostiosoitteen, joka saa toimia account numberina (ehkä tuo account number olisi viitannut johonkin muuhun, mutta... eipäs nyt olla niin tarkkoja). Soitan uudestaan samaan Tatan numeroon, josta ovat, että tämä on nyt vääräntyyppinen internjetti, soitapa tähän maksulliseen numeroon. Koska alkuperäinenkin numero oli maksuton, niin päätin sitten vähän kaivaa jonkun toisen vastaavan Tatan numeron. Soitin siihen ja selitän asiani. Kaveri langan toisessa päässä mongertaa jotain aivan käsittämätöntä. Intianenglanti pikanopeutettuna ei ole mikään paras ymmärrettävä, joten puhelu edistyy tuskaisen hitaasti, kun joudun kyselemään kymmenen kertaa jokaisesta lauseesta, että mitä tulikaan sanottua.
Vikailmoitus saatiin kuitenkin tehtyä. En kuitenkaan tajunnut, että enhän antanut puhelinnumeroani näille korjaajaveikoille. Joten he päättivät soittaa sille intialaiselle, joka liittymän oli avannut. Tämä intialainen sattui sijaitsemaan muutaman sadan kilometrin päästä tästä paikasta, joten kun he soittivat hänelle, hän vain sanoi, että netti toimii. Joten odotan viikon kiltisti ja sitten alan tiedustella asiaa. Kuullakseni, että asia on selvennyt, nettihän toimii. Sitten siihen itse taas urputtamaan, että muuten hyvä, mutta kun ei toimi. Noo, sovimme sitten että paikalliset korjaajaveikot tulevat tänään ihmettelemään nettiä. Sanon, että olen seiskalta kotona ajatellen, että ei sieltä kuitenkaan kukaan tule. Päivä venyy ja varttia vaille seitsemän saan yhtäkkiä puhelun. Ainoa vaan että puhelimen toisen pään puheesta ei saa mitään selvää ja sitten linja katkeaa. Yritän soittaa takaisin ja saan vain hämmentyneitä vastauksia. Kiltti duunikaveri on kuitenkin heittämässä mua kotiin, joten pyydän, että hän vielä soittaa kerran numeroon, hindiksi. Noo, käy ilmi, että menee kyllä johon tatan toimistoon, mutta tuskin siihen osaan, josta minulle juuri soitettiin. Duunikaveri kuitenkin kertoo, että seuraavana päivänä voi yrittää uudestaan.
Olen silti huolissani, josko insinöörit odottavat oven edessä. Ei ketään. Huokaisen, turhaudun ja valmistaudun päättäväisesti siihen, että soitan netin perään uudestaan. Päätän kuitenkin vielä kerran kytkeä kaiken pois päältä ja antaa mahdollisuuden netin paluulle. Olen henkisesti valmistautunut siihen, ettei taaskaan mikään toimi. Mutta, mutta, nettihän löytyi! Netti on takaisin! En yhäkään tiedä, että kytkivätkö intialaiset jotain jossain, vai minkä takia netti heräsi taas eloon. Nyt kuitenkin puhallan siihen happea ja toivon, että kestäisi pystyssä vielä lopun tästä minun tämänkesäisestä oleskelusta.
BTW. Tässä välissä tuli blogillakin täyteen merkkipäivä, nimittäin vuosi ja melkein 200 kirjoitusta takana. 200 olisi oikeastaan mennyt rikkikin, ellei netti olisi niin pahasti hangoitellut vastaan. Nyt olen taas ihmisten ilmoilla ja oma fiiliskin on huomattavasti parempi. Elämä alkaa voittaa, kun taas saa kontaktia iltaisin ihmisiin, eikä mene vain omassa kämpässä kykkimiseksi. Toki vieläkin netti voi katkeilla, mutta se onkin sitten asia erikseen. Näin ollen lähipäivinä voi tulla kirjoitus kun toinenkin kun pitkä tarve kirjoittaa pääsee lopultakin purkautumaan. Oi tätä onnea!
Netin toimintakuntoon saaminen oli kyllä taas niin perinteistä Intiaa kuin olla ja voi. Soitan nettiasioista jollekin help-linelle. Sieltä sanotaan, että mikä on asiakastunnus. No, koska en ole tätä avannut, niin eihän mulla ollut mitään käsitystä. No eikun otetaan yhteyttä eri tahoihin, ja lopulta saan sähköpostiosoitteen, joka saa toimia account numberina (ehkä tuo account number olisi viitannut johonkin muuhun, mutta... eipäs nyt olla niin tarkkoja). Soitan uudestaan samaan Tatan numeroon, josta ovat, että tämä on nyt vääräntyyppinen internjetti, soitapa tähän maksulliseen numeroon. Koska alkuperäinenkin numero oli maksuton, niin päätin sitten vähän kaivaa jonkun toisen vastaavan Tatan numeron. Soitin siihen ja selitän asiani. Kaveri langan toisessa päässä mongertaa jotain aivan käsittämätöntä. Intianenglanti pikanopeutettuna ei ole mikään paras ymmärrettävä, joten puhelu edistyy tuskaisen hitaasti, kun joudun kyselemään kymmenen kertaa jokaisesta lauseesta, että mitä tulikaan sanottua.
Vikailmoitus saatiin kuitenkin tehtyä. En kuitenkaan tajunnut, että enhän antanut puhelinnumeroani näille korjaajaveikoille. Joten he päättivät soittaa sille intialaiselle, joka liittymän oli avannut. Tämä intialainen sattui sijaitsemaan muutaman sadan kilometrin päästä tästä paikasta, joten kun he soittivat hänelle, hän vain sanoi, että netti toimii. Joten odotan viikon kiltisti ja sitten alan tiedustella asiaa. Kuullakseni, että asia on selvennyt, nettihän toimii. Sitten siihen itse taas urputtamaan, että muuten hyvä, mutta kun ei toimi. Noo, sovimme sitten että paikalliset korjaajaveikot tulevat tänään ihmettelemään nettiä. Sanon, että olen seiskalta kotona ajatellen, että ei sieltä kuitenkaan kukaan tule. Päivä venyy ja varttia vaille seitsemän saan yhtäkkiä puhelun. Ainoa vaan että puhelimen toisen pään puheesta ei saa mitään selvää ja sitten linja katkeaa. Yritän soittaa takaisin ja saan vain hämmentyneitä vastauksia. Kiltti duunikaveri on kuitenkin heittämässä mua kotiin, joten pyydän, että hän vielä soittaa kerran numeroon, hindiksi. Noo, käy ilmi, että menee kyllä johon tatan toimistoon, mutta tuskin siihen osaan, josta minulle juuri soitettiin. Duunikaveri kuitenkin kertoo, että seuraavana päivänä voi yrittää uudestaan.
Olen silti huolissani, josko insinöörit odottavat oven edessä. Ei ketään. Huokaisen, turhaudun ja valmistaudun päättäväisesti siihen, että soitan netin perään uudestaan. Päätän kuitenkin vielä kerran kytkeä kaiken pois päältä ja antaa mahdollisuuden netin paluulle. Olen henkisesti valmistautunut siihen, ettei taaskaan mikään toimi. Mutta, mutta, nettihän löytyi! Netti on takaisin! En yhäkään tiedä, että kytkivätkö intialaiset jotain jossain, vai minkä takia netti heräsi taas eloon. Nyt kuitenkin puhallan siihen happea ja toivon, että kestäisi pystyssä vielä lopun tästä minun tämänkesäisestä oleskelusta.
BTW. Tässä välissä tuli blogillakin täyteen merkkipäivä, nimittäin vuosi ja melkein 200 kirjoitusta takana. 200 olisi oikeastaan mennyt rikkikin, ellei netti olisi niin pahasti hangoitellut vastaan. Nyt olen taas ihmisten ilmoilla ja oma fiiliskin on huomattavasti parempi. Elämä alkaa voittaa, kun taas saa kontaktia iltaisin ihmisiin, eikä mene vain omassa kämpässä kykkimiseksi. Toki vieläkin netti voi katkeilla, mutta se onkin sitten asia erikseen. Näin ollen lähipäivinä voi tulla kirjoitus kun toinenkin kun pitkä tarve kirjoittaa pääsee lopultakin purkautumaan. Oi tätä onnea!
2 kommenttia:
Tervetuloa jälleen sivistyksen pariin!
Hehe, kiitos! Kyllä sitä tuli kaivattuakin!
Lähetä kommentti