Olen nähnyt koko reissun ajan yhden kissan. Se köllötteli erään bussipysäkin päällä ja olin yllättynyt. Suomessa en ole niin yllättynyt nähdessäni kissoja, sillä niitä näkyy aina silloin tällöin. Täällä maat ja mannut on kansoitettu koirilla. Niiden alkuperää en osaa sanoa, luultavasti ovat eksyneet sivilisaation matkassa tänne. Valtaosa koirista on villejä, osa sykki yksinäisinä susina ja osa ulvoo öisin laumoissa. Koiranpentujakin aina silloin tällöin näkee. Ne piiloutuvat pusikkoihin, jos alkaa niiden perään katsoa. Muut eivät kiinnitä paljon huomiota ihmisiin. Mitä nyt ehkä tööttääviin autoihin.
Nämä koirat ovat kuin kotonaan tässä liikenteen sekamelskassa. Ne ovat tottuneet siihen, että tööttäävää autoa väistetään, mutta muuten ne juosta jolkuttavat täsmälleen siten, miten niitä huvittaa. Sateen jälkeen sisäpihakin on täynnä mutaisia koiranjälkiä. Mistä ne tulevat tai minne ne menevät - siitä ei tietoa. Kerran näin ison rekan alla varmaan kymmenen koiraa samanaikaan nukkumassa, mutta muuten niiden olinpaikoista minulla ei ole mitään havaintoa. Kunhan käppäilevät ympäriinsä etsien ruokaa tai jotain mielenkiintoista tekemistä. Vähän niinkuin kaikki muutkin Intian eläimet.
Nämä koirat ovat kuin kotonaan tässä liikenteen sekamelskassa. Ne ovat tottuneet siihen, että tööttäävää autoa väistetään, mutta muuten ne juosta jolkuttavat täsmälleen siten, miten niitä huvittaa. Sateen jälkeen sisäpihakin on täynnä mutaisia koiranjälkiä. Mistä ne tulevat tai minne ne menevät - siitä ei tietoa. Kerran näin ison rekan alla varmaan kymmenen koiraa samanaikaan nukkumassa, mutta muuten niiden olinpaikoista minulla ei ole mitään havaintoa. Kunhan käppäilevät ympäriinsä etsien ruokaa tai jotain mielenkiintoista tekemistä. Vähän niinkuin kaikki muutkin Intian eläimet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti