Intiassa monet asiat ovat suurempia ja luonto lähempänä. Kun puhutaan hyönteisistä, niin niitä täällä näkyy harvemmin, mutta vastavuoroisesti ne ovat isompia. Ensimmäinen rukoilijasirkka pysäytti, niihin kun on törmännyt ainoastaan luonto-ohjelmissa tai lapsuuden piirretyissä.
Autoin äsken 10-senttisen heinäsirkan ulos. Miten se tänne 11-kerrokseen tupsahti, ei ole tietoa. Yhtäkkiä se hyppäsi parvekkeelta sisään ja kauheassa paniikissa alkoi pomppimaan kirjaimellisesti seinille. Toinen, parin sentin kokoinen heinäsirkka ihmettelee tuossa ikkunalaudalla oloaan, eikä vaikuta siltä, että myöskään kokee oloaan kovinkaan levolliseksi. Se on kuitenkin ikkunan ulkopuolella, joten jos se sinne on jotain kautta osannut, niin eiköhän poiskin pääse, se taitaa vain vaatia sen yhden isomman hypyn alaspäin.
Olen pohtinut pääni puhki, mutta keksin vain kolme mahdollista selitystä: joko paikalliset heinäsirkat ovat oppineet lentämään (ainoa vain, etteivät ne osaa lentää enää parvekkeelta tai ikkunalaudalta pois), ne ovat pudonneet linnun nokasta (tuskin niitä niin paljon karkuun pääsee, eikä täällä edes näy niin paljon lintuja) tai sitten vaihtoehtoisesti viime päivien tuulet ovat lennättäneet ne yli 20 metriä haluttua korkeammalle. Mikään vaihtoehdoista ei kuulosta järkevältä. Ne eivät ole voineet edes tulla kassissa, sillä ne ovat oikeasti aina lähtökohtaisesti parvekkeella tai ikkunan ulkopuolella. Näin ollen ainakin vielä minulla on mysteeri: miten heinäsirkat päätyvät 11 metrin korkeuteen? Vinkkejä otetaan vastaan, sillä olen neuvoton luonnon edessä.
Toinen, hieman pelottavampi tutustuminen luonnon kanssa oli tässä eilen, kun ihmettelin yhdessä huoneessa liikkuvaa surisijaa. Jokin kovasti halusi päästä ulos. Ajattelin, että siellä on taas jokin koppakuoriainen tai kärpänen, joten menin sisään ihmettelemään. Odotettujen otusten sijaan törmäsin 10 senttiseen otukseen, joka vaikutti olevan sukua kimalaisille, mehiläisille tai ampiaisille. Joka tapauksessa se oli järjettömän iso ja varsin pelottavan oloinen, kun sillä oli pistin. Minua se ei huomannut, joten hipsin hiljaa ulos. Olisin palannut ottamaan kuvan, jos olisin vain uskaltanut. Rohkeus kylläkin tällä kertaa petti, ja päätin vain sulkea oven ja toivoa, että otus löytää ulos, minkä se sitten tekikin. Luonto hoiti omansa takaisin kotiin.
Tänne korkeuksiin näitä luonnon ihmeitä eksyy (ihmeellistä vielä siksikin, ettei tuolla pihalla edes kasva paljon mitään):
Todisteaineistoa, pieni heinäsirkka ikkunan ulkopuolella:
2 kommenttia:
hepokatit lentää tai siis heinäsirkat ainakin. That´s a natural fact. Tai niin mä ainaski luulen. Onpas luotettavaa taas. Kunnon biologimeininki. Ainakin noi suuremmat parvet kulkusirkkoja saattaapi lennellä pitkiäkin matkoja ja samalla syödä viljat mailta, ja kun kerran heinäsrikakin kuuluu samaan ryhmään niin miksikäs ei, muutama kerrostalon kerron luonnnistuu mainiosti.
Hehe, muutama kerrostalon kerros as in 11 kerrosta :D
Lähetä kommentti