Netti

Netin tila on häilyvä. On, ei ole on, ei ole. Kuin laspsena leikitty loru, jossa revittiin päivänkakkaran terälehtiä pohtien tulevia poikaystäviä tai muuten ihmeellistä tulevaisuutta.

Herkät hetket, jolloin klikkailulle löytyy vastine, jotain tapahtuu ruudulla. Turhautuneet räpsytykset, kun mitään ei tapahdu, vaikka kuinka toivoisi. Sivu, joka näyttää vain siltä, että kukaan ei kuuntele, eikä saa mitään kosketusta suureen bittiavaruuteen. Yhteys, joka lähti pois ja sitten se tuli takaisin. Sunnuntaina se taas katkesi ja tänään illalla tuli takaisin. Epätoivoinen tunne, että on taas yksin.

Miten, miksi, mistä johtuen? Sille ei oikeastaan löydy mitään selitystä. Vika ei ole ainakaan omassa modeemissa tai aivan operaattorin päässä, vaan jossain välissä. Vaikka kuinka soittaa netin perään, niin jotain joskus tapahtuu ja välillä taas ei. Ei mitään selkeätä yhteyttä, ei mitään tapaa, jolla voisi varmistua, että netti taas toimisi edes seuraavat viisi minuuttia. Pitää vain keskittyä tähän hetkeen ja toivoa, että se pelittää vielä huomennakin. Toivoa, että tuulet suovat minulle vielä hetken aikaa elää bittimaailmassa, ennen kuin seuraa taas pitkä hiljaisuus.