lauantai 6. kesäkuuta 2009

Taivas tummenee ja salamat vilkkuu

Ei, nyt ei puhuta tummenevista ensi-illoista, eikä edes kameroiden välkkeestä. Projekti intialaiseksi filmitähdeksi, tai edes wanna-be filmitähdeksi ei ole vielä edennyt, sillä viime päivät ovat olleet vähän turhan kiireisiä.

Autonkuljettaja sanoi tänään, että monsuuniaika on myöhässä. Myötäilin, sillä aurinko vielä paistaa ja vaikka ilma on hieman viilennyt, ei ilmassa ole sitä tuntua, että kohta sataa putkeen kuukausitolkulla. Siihen vielä kuljettaja lisäsi, että ehkä noin 3-4 päivää ja vasta sitten alkaisi. Laskennallisesti monsuunikausi olisi siis alkanut tänään, jos noudatetaan kaiken historian keskiarvoja. Ilta lupasikin jo esimakua tulevasta, kun tummat pilvet täyttivät taivaan ja valo kaikkosi. "Parin tunnin päästä tulee vettä", kuljettaja ennakoi.

Varsin oikeassa oli, ehkä turhankin pelottavan oikeassa. Koko ilta on sitten kulunut siten, että taivas välkkyy, valot välkkyy ja ympärillä jyrisee. Suurena ukonilmojen fanina olen kurkistellut innoissani parvekkeelle, että kyllä, tulee sitä vettä vieläkin paljon. Varaan ledit lähistölle sitä varten, että jos kokonaan pimenisi. Lueskelen, mutta siitä ei meinaa tulla mitään, sillä on niin jännittävää, kun ympäristö muovaa itseään aivan uudeksi. Tämä kuulemma ei ole vielä monsuunikautta. Mietityttää, että millaiseksi tämä elämä on lähiaikoina menossa.

Joka tapauksessa olen varustautunut aikaan, jolloin ulos kämpästä ei oikein voi mennä, puhumattakaan haaveista päästä pois tästä Magarpattan pikkukylästä. Laskin juuri, että viimeisen parin viikon aikana olen ostanut 12 kirjaa. Lisäksi on muutama Suomesta tuotu/edellisellä reissulla lukematta jäänyt. Eli ei ainakaan lukemisen vuori ole loppumassa kesken, vaikka ensimmäiset kolme tuosta haalimisesta onkin jo ahmittu. Monsuunikausi, jos siis olet tulossa, niin tiedä, että minä olen varustautunut!

Ei kommentteja: