Mumbai, niin tuli bongattua. Tavallaan ihan hieno, monet rakennukset olivat hassu yhdistelmä vuosisadan takaista Englantia ja Intiaa. Juu. Jotenkin oli kuitenkin yksinäinen päivä, vaikka kaupunki olikin ihan mielenkiintoinen, ainakin suhteessa odotuksiin. Ripuli muistutti itsestään ajoittain, ja se hieman latisti omaa fiilistä. Onneksi oli vielä suhteellisen hallittavissa verrattuna esimerkiksi viime viikon torstaihin.
Elephanta caves tuli tsekattua (siitä juttua myöhemmin), kierrettyä terrosristien kohteissa (no, tajin kohdalla ripuli taas muisti ilmoitella itsestään, joten sieltä sai mukavan helpotuksen). Leopold's cafessa kävin puolestaan syömässä, kun sieltä sai suht länsimaalaista ruokaa ja ajattelin, että siellä on hygienia kunnossa, kun niin paljon länkkäreitä käy siellä syömässä. Leopold's cafen luona ihmettelin myös valtavia puuvillavaatevuoria, joihin ei oikein saanut otetta.
Täällä on oppinut sen, että kuinka tärkeä vaatteiden sijoittelu on ostamisen kannalta. Siis vaatteista huokuvan innostuksen kannalta, eli sen, minkä fiiliksen vaatteista saa. Kun niitä penkoo isoista laareista, jää tunnelma varsin vaisuksi, vaatteista tulee vain rättejä rättien joukossa. Vaikka olisi kuinka halpaa, ei vaan oikein napostele. Vaatteita on kaapit jo muutenkin täynnä, joten tusinatavaralle ei vaan oikein enää jaksa lämmetä, jos niissä ei ole mitään erikoista. Joten kun ajattelin, että Mumbaista voisi ehkä löytyä jotain shoppailuiloa, kun Pune tuntuu siihen liian pieneltä, menin pahasti metsään.
Jotta nyt ei pelkästään aivan valitukseksi menisi, ohessa kuitenkin Mobyn Slipping away, jonka videon satuin sattumalta bongaamaan. Biisiä tuli kuunneltua paljonkin tuossa muutama vuosi sitten, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun näin tuon videon ja se oli varsin valloittava.
Elephanta caves tuli tsekattua (siitä juttua myöhemmin), kierrettyä terrosristien kohteissa (no, tajin kohdalla ripuli taas muisti ilmoitella itsestään, joten sieltä sai mukavan helpotuksen). Leopold's cafessa kävin puolestaan syömässä, kun sieltä sai suht länsimaalaista ruokaa ja ajattelin, että siellä on hygienia kunnossa, kun niin paljon länkkäreitä käy siellä syömässä. Leopold's cafen luona ihmettelin myös valtavia puuvillavaatevuoria, joihin ei oikein saanut otetta.
Täällä on oppinut sen, että kuinka tärkeä vaatteiden sijoittelu on ostamisen kannalta. Siis vaatteista huokuvan innostuksen kannalta, eli sen, minkä fiiliksen vaatteista saa. Kun niitä penkoo isoista laareista, jää tunnelma varsin vaisuksi, vaatteista tulee vain rättejä rättien joukossa. Vaikka olisi kuinka halpaa, ei vaan oikein napostele. Vaatteita on kaapit jo muutenkin täynnä, joten tusinatavaralle ei vaan oikein enää jaksa lämmetä, jos niissä ei ole mitään erikoista. Joten kun ajattelin, että Mumbaista voisi ehkä löytyä jotain shoppailuiloa, kun Pune tuntuu siihen liian pieneltä, menin pahasti metsään.
Jotta nyt ei pelkästään aivan valitukseksi menisi, ohessa kuitenkin Mobyn Slipping away, jonka videon satuin sattumalta bongaamaan. Biisiä tuli kuunneltua paljonkin tuossa muutama vuosi sitten, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, kun näin tuon videon ja se oli varsin valloittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti