maanantai 18. toukokuuta 2009

Standardien ylistyslaulu

Intiassa hämmentää uudessa kämpässä se, että minkään asian sijaintiin ei oikein voi luottaa. Pistorasia, jota opit löytämään toisessa huoneessa, ei olekaan samassa paikassa enää toisessa. Valokatkaisijoista puhumattakaan. Parhaimmillaan ne on sijoiteltu isoihin blokkeihin johonkin huoneen alanurkkaan. Yksi monesta on se oikea valokatkaisija, muut tuovat jänniä toiminnallisuuksia, kuten käynnistävät jonkin pistorasian, tuulettimen tai sitten eivät tee mitään.

On sitten mielenkiintoista harhailla pimeässä kämpässä etsien sitten sitä taikalaatikkoa, joka tuo valon tai kaivatun ilmastoinnin. Lukot, jotka aukeavat aina eri suuntaan kuin pitäisi. Tai siis aukeavat vaihtelevasti, sillä kumpaankaan suuntaan ei voi oikein tottua tai totuttautua. Loogisuutta tai samoja blokkeja kaipaa, sillä ne helpottavat toimintaa ympäristössä, joka on muuten uusi ja vieras. Toisaalta ne tuovat elämään haastetta, pistävät skarppaamaan, ettei vieras ympäristö yhtäkkiä tuntuisi liian tutulta.

2 kommenttia:

simran kirjoitti...

Kirjoitat niin totta ;))
Anopilla kun on ilmastointi + monia sähkölaitteita samanaikaisesti päällä, niin joskus kaikki sähköt vaan katkeaa. Joskus asiaa auttaa, kun siirtää vipua huoneiston sähkökaapissa keskelle, ylös tai alas. Jos näistä ei ole apua, useimmiten auttaa, kun menee seuraavaan alla olevan kerroksen yleiseen sähkökaappin ja vääntää huoneiston vipua toiseen asentoon. Ei niin mitään systemaattisuutta!!!

zitrone kirjoitti...

Puhumattakaan juuri niistä kaukosäätimistä... Ilmastointilaite tuntuu tuntevan kaksi asentoa: on ja off. On tilassa puhaltaa ilmeisesti 18-asteista ilmaa, jolloin huone on tosi kylmä. Kaukosäädin on kuitenkin täynnä kaikki ihme näppäimiä, eikä se mene usein samalla kombinaatiolla edes päälle... Ei auta vaikka laittaisi lämpöä suuremmaksi tai jotain eri asentoa, kaksi tilaa pysyy: on ja off.