Joskus on jännä huomata, kuinka on eri moodissa ympäristönsä kanssa. Esimerkiksi vuodenajat ovat Suomessa ja Intiassa varsin erilaiset, joten maata vaihtaessa on helposti hyvinkin eri yleisfiilikset. Kun kesken kuuman kauden hyppää Suomen pimeyteen, tuntuu ympäristö olevan jähmettynyt ja hiljainen. Viileän Suomen keväästä taas pompahtaa raikkaana maahan, joka on jo läkähtymässä kuumuuteen. Oma keho ja ympäristö on hetken aikaa ristiriidassa, etsien sitä omaa sointua, jolla soida.
Yhtä lailla projektissa on välillä hetkiä, jotka ovat kiireellisiä ja jotka ovat kiireettömämpiä. Tällaisissa tapauksissa vaihto erilaiseen vaiheeseen on todella hämmentävää. Ei ole yhtään samassa mielentilassa muiden työkavereiden kanssa. Tuntee itsensä ulkopuoliseksi heidän paineilleen tai helpotuksilleen, omat hommat on kun hieman eri, kuin mitä ihmisten ympärillä. Joka suunnasta tulee painetta, mutta toisaalta tämä on ollut myös hirveän opettavaista oman kiireen ja stressinhallinnan kanssa. Tulee mahdollisuus yrittää irtautua aina paikallisten (olivat ne sitten intialaisia tai suomalaisia) stressistä ja vain vetää omaa linjaa, niin hyvällä tavalla kun voi.
Yhtä lailla projektissa on välillä hetkiä, jotka ovat kiireellisiä ja jotka ovat kiireettömämpiä. Tällaisissa tapauksissa vaihto erilaiseen vaiheeseen on todella hämmentävää. Ei ole yhtään samassa mielentilassa muiden työkavereiden kanssa. Tuntee itsensä ulkopuoliseksi heidän paineilleen tai helpotuksilleen, omat hommat on kun hieman eri, kuin mitä ihmisten ympärillä. Joka suunnasta tulee painetta, mutta toisaalta tämä on ollut myös hirveän opettavaista oman kiireen ja stressinhallinnan kanssa. Tulee mahdollisuus yrittää irtautua aina paikallisten (olivat ne sitten intialaisia tai suomalaisia) stressistä ja vain vetää omaa linjaa, niin hyvällä tavalla kun voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti