Tie, vakaa ja suora. Siitä saa Intiassa vain haaveilla. Jalkakäytäviä on ajoittain, välillä taas kävellään tiellä ja välillä penkalla, joka voisi olla ehkä jalkakäytävä. Välillä taas korokkeilla, joka vaikuttaa siltä, ettei sitä ole jalkakäytäväksi tarkoitettu, mutta siinä on hyvä tallustaa paremman puitteissa.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu tähän. Joskus tiessä voi olla reikä. Joskus tämä reikä voi olla pieni ja siihen vain ikävästi kompastua. Joskus se taas on suuri, vaikka neliömetrin suruinen ja syvä. Siihen voi vaikka pudota. Joskus tuo iso reikä on peitetty kannella, joka keikkuu ja kaakkuu, jättäen tilaa jännitukselle. Kestääkö se painon alla?
Puhumattakaan niistä ulokkeista, joita jalkakäytävä voi saada. Betonikorotus, pieni sellainen, keskellä tietä. Vailla mitään syytä, vailla mitään selitettä. Ikävä, jos siihen kompastuu. Kummastelua herättävä, jos se syntyi yhtäkkiä keskelle ei-mitään. Ilman mitään järkevää syytä. Se vain ilmestyi yhtenä päivänä ja siitä lähtien se on pönöttänyt paikallaan. Mitä siinä ihmetellessä, betonia kun on. Kukaan ei pysty kantamaan sitä pois, sillä se on valettu paikoilleen. Siirtäminenkin on varsin hankalaa tai käytännössä mahdotonta.
Sitä Intia ajoittain on, koskaan ei tiedä, mitä edessä tulee vastaan. Silmät on pidettävä auki, sillä muuten jossain aivan totaalisen normaalissa voi piileä ansa. Asiat ovat voineet muuttua päivässä tai kahdessa. Sitten ne voivat olla paikoillaan pitkään, muuttuakseen päivässä tai kahdessa. Niin usein, että arvaamattomuudesta tulee ennalta-arvattavaa, eikä elämä ainakaan tule tylsäksi.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu tähän. Joskus tiessä voi olla reikä. Joskus tämä reikä voi olla pieni ja siihen vain ikävästi kompastua. Joskus se taas on suuri, vaikka neliömetrin suruinen ja syvä. Siihen voi vaikka pudota. Joskus tuo iso reikä on peitetty kannella, joka keikkuu ja kaakkuu, jättäen tilaa jännitukselle. Kestääkö se painon alla?
Puhumattakaan niistä ulokkeista, joita jalkakäytävä voi saada. Betonikorotus, pieni sellainen, keskellä tietä. Vailla mitään syytä, vailla mitään selitettä. Ikävä, jos siihen kompastuu. Kummastelua herättävä, jos se syntyi yhtäkkiä keskelle ei-mitään. Ilman mitään järkevää syytä. Se vain ilmestyi yhtenä päivänä ja siitä lähtien se on pönöttänyt paikallaan. Mitä siinä ihmetellessä, betonia kun on. Kukaan ei pysty kantamaan sitä pois, sillä se on valettu paikoilleen. Siirtäminenkin on varsin hankalaa tai käytännössä mahdotonta.
Sitä Intia ajoittain on, koskaan ei tiedä, mitä edessä tulee vastaan. Silmät on pidettävä auki, sillä muuten jossain aivan totaalisen normaalissa voi piileä ansa. Asiat ovat voineet muuttua päivässä tai kahdessa. Sitten ne voivat olla paikoillaan pitkään, muuttuakseen päivässä tai kahdessa. Niin usein, että arvaamattomuudesta tulee ennalta-arvattavaa, eikä elämä ainakaan tule tylsäksi.
2 kommenttia:
Taas kerran niin totta, zitrone :)!
Entäpä portaat ja rappuset! Joskus/usein viimeinen tai ensimmäinen porras voi yllättäen olla korkeampi tai matalampi kuin muut portaat.
Kerran kun lähdin ravintolan veskistä ja avasin oven niin oven takana oli pudotus. tavallisestihan oven takana on pieni tasanne samalla tasolla kuin edellisen huoneen lattia, mutta tässä tapauksessa ensimmäinen porras alkoi kynnyksen kohdalta.
Juu, itse kanssa oon kerran kaupassa vetänyt kunnon lipat ilmalennon kanssa päätyen osittaiseen siltaan :D. Oli siinä muilla ihmettelijöillä katsomista, kun nuo jännät putoamiset tulee jos selkärangasta (heh, on mullakin harrastukset, tykkäsin tuosta akrobatiasta silloin kun olin nuorempi). Kun tarkemmin ajattelee, niin ei tainnut olla edes ainoa kerta (kertaakaan en kyllä ole tosiaankaan kaatunut).
Mut joo, portaikot on ajoittain jänniä ja yllättäviä tässä maassa.
Lähetä kommentti