Pahinta on, kun voi vain odottaa. Kun ei voi mitään asioiden kululle, vaan tilanne on jollain tapaa väistämätön. Päivät, joiden pitäisi olla niin arvokkaita, soljuvat käsien läpi. Niitä voi ihmetellä, mutta ei saa otetta. Niiden pitäisi olla niin ikimuistettavia, mutta hetkittäin tuntuu yhdentekevältä. Mustat pilvet tulevaisuudessa varjostavat ja vievät pois osan elämän nautinnosta.
Kun on tilanne päällä, on sitten taas rauhallinen. Se on paljon helpompaa, kuin epämääräinen odottaminen. Asiat selkeytyvät ja on helpompi keskittyä hetkeen. Silloin vain toimii niin, että olisi mahdollisimman mukavaa.
Odotus syö ihmistä. Oli sitten kyse isosta elämänmuutoksesta tai ihmissuhteen päättymisestä, se on aina yhtä tuskaa. Epäselvä tilanne ja oma epävarmuus syö monesti paljon enemmän kuin se, että tilanne laukeaisi johonkin suuntaan.
Esimerkiksi Intiaan lähtiessä tiedän, että sopeudun sinne kohtuullisen nopeasti. Silloin ei ajattele Suomea, eikä koti-ikävä muserra alleen. Ei ole mitään suuria ulkoisia uhkia, jotka veisivät pois harmonisesta tasapainoisuudesta. Ainoat ikävät asiat ovat tylsyys ja vatsataudit, joita voisi kuvitella kestävänsä sen kuusi viikkoa. Maailma ei kaadu tai ole kaatumassa. Silti olen jo viikon ollut todella haikea siitä, että joudun lähtemään kesken Suomen ihanaa kevättä. Silti tilanteessa, jossa ei olisi mitään mielenkiintoista tulossa ihmettelisin, kuinka olenkaan taas pysähtynyt paikalleni. Niin vaikea onkaan tämä ihmismieli.
Kun on tilanne päällä, on sitten taas rauhallinen. Se on paljon helpompaa, kuin epämääräinen odottaminen. Asiat selkeytyvät ja on helpompi keskittyä hetkeen. Silloin vain toimii niin, että olisi mahdollisimman mukavaa.
Odotus syö ihmistä. Oli sitten kyse isosta elämänmuutoksesta tai ihmissuhteen päättymisestä, se on aina yhtä tuskaa. Epäselvä tilanne ja oma epävarmuus syö monesti paljon enemmän kuin se, että tilanne laukeaisi johonkin suuntaan.
Esimerkiksi Intiaan lähtiessä tiedän, että sopeudun sinne kohtuullisen nopeasti. Silloin ei ajattele Suomea, eikä koti-ikävä muserra alleen. Ei ole mitään suuria ulkoisia uhkia, jotka veisivät pois harmonisesta tasapainoisuudesta. Ainoat ikävät asiat ovat tylsyys ja vatsataudit, joita voisi kuvitella kestävänsä sen kuusi viikkoa. Maailma ei kaadu tai ole kaatumassa. Silti olen jo viikon ollut todella haikea siitä, että joudun lähtemään kesken Suomen ihanaa kevättä. Silti tilanteessa, jossa ei olisi mitään mielenkiintoista tulossa ihmettelisin, kuinka olenkaan taas pysähtynyt paikalleni. Niin vaikea onkaan tämä ihmismieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti