Intialaiset tuntuvat rakastavan erilaisia lomakkeita ja niiden täyttämistä. Jokaista prosessia varten on oma lomakkeensa, joka sitten oikeassa kohtaa pitää täyttää, näyttää ja/tai leimata. Tämä täyttäminen ja näyttäminen alkaa jo lentokentällä. Siellä vaadittiin muun muassa todistusta siitä, ettei ole tullut sikainfluenssan vaivaamasta maasta. Lomakkeet eivät kuitenkaan listanneet kaikkia maita, ainoastaan ne, joisa ensimmäiseksi tautia esiintyi. Näin ollen selvisin varsin pienellä vaivalla, kun kysymys oli, että oletko tullut näistä maista. Ei tarvinnut edes pahasti huijata.
Sikainfluenssalomakkeita ei oltu myöskään käännetty intian eri kielille, niitä sai ainoastaan englanniksi, joka oli oma haasteensa. Lomake piti siis täyttää ja sitten leimauttaa. Tämän jälkeen maahantulolomake piti luovuttaa eri virkailijalle. Sitten haettiin matkalaukut ja luovutettiin vielä joku lippulappu maahantulolomakkeesta, että on varmasti astunut maahan.
Autonkuljettajalla (vuokraamon kuljettajalla) on kanssa aina sama lomake, joka pitää täyttää joka kerran, kun autoa tarvitsee. Vaikka autoa tarvitsisi kolme päivää yhteen putkeen, tulee lomake täytettäväksi päivittäin.
Töiden portilla on läppäriä varten oma lomakkeensa, joka pitää uusia kuukauden välein. Tämän lisäksi pitää respasta hakea viikottain kulkulupa ja varsinainen kulkukortti eri palvelupisteestä kuukauden välein. Näitäkin varten on omat virallset lomakkeensa, jotka pitää täyttää ja osaa pitää jopa täyttää uudestaan ja uudestaan. Myöskin mitä olisikaan lomake ilman mitään virallista leimaa? Aivan, aika heikko sellainen.
Kun käy ravintolassa, aina välillä isketään eteen lappu, jossa pitää arvioida palvelua ja ruokaa. Monessa ruokakaupassa on puolestaan erikseen kuittien leimauspiste. Kun vaihtaa rahaa, pitää täyttää lomake ja näyttää passi.
Lomakkeita tulee täytettyä täällä enemmän viikossa kuin Suomessa vuodessa. Aivan käsittämätöntä toimintaa, mutta onhan se hyvä, että kaikki elämästä on dokumentoitu. Se, kuka oikeasti noita lomakkeita kerää ja taltioi on kyllä varsinainen ihmemies. Ainakin jos niihin pitäisi joskus palata tai tietoja hyödyntää, sillä käsinkirjoitetut, leimatut lomakkeet eivät tosiaankaan ole siitä kaikkein kätevimmästä päästä. Niinä hetkinä, jolloin saa eteensä taas uuden lomakkeen, on onnellinen siitä, ettei arki täyty lomakkeista Suomessa aivan yhtä pahasti.
Sikainfluenssalomakkeita ei oltu myöskään käännetty intian eri kielille, niitä sai ainoastaan englanniksi, joka oli oma haasteensa. Lomake piti siis täyttää ja sitten leimauttaa. Tämän jälkeen maahantulolomake piti luovuttaa eri virkailijalle. Sitten haettiin matkalaukut ja luovutettiin vielä joku lippulappu maahantulolomakkeesta, että on varmasti astunut maahan.
Autonkuljettajalla (vuokraamon kuljettajalla) on kanssa aina sama lomake, joka pitää täyttää joka kerran, kun autoa tarvitsee. Vaikka autoa tarvitsisi kolme päivää yhteen putkeen, tulee lomake täytettäväksi päivittäin.
Töiden portilla on läppäriä varten oma lomakkeensa, joka pitää uusia kuukauden välein. Tämän lisäksi pitää respasta hakea viikottain kulkulupa ja varsinainen kulkukortti eri palvelupisteestä kuukauden välein. Näitäkin varten on omat virallset lomakkeensa, jotka pitää täyttää ja osaa pitää jopa täyttää uudestaan ja uudestaan. Myöskin mitä olisikaan lomake ilman mitään virallista leimaa? Aivan, aika heikko sellainen.
Kun käy ravintolassa, aina välillä isketään eteen lappu, jossa pitää arvioida palvelua ja ruokaa. Monessa ruokakaupassa on puolestaan erikseen kuittien leimauspiste. Kun vaihtaa rahaa, pitää täyttää lomake ja näyttää passi.
Lomakkeita tulee täytettyä täällä enemmän viikossa kuin Suomessa vuodessa. Aivan käsittämätöntä toimintaa, mutta onhan se hyvä, että kaikki elämästä on dokumentoitu. Se, kuka oikeasti noita lomakkeita kerää ja taltioi on kyllä varsinainen ihmemies. Ainakin jos niihin pitäisi joskus palata tai tietoja hyödyntää, sillä käsinkirjoitetut, leimatut lomakkeet eivät tosiaankaan ole siitä kaikkein kätevimmästä päästä. Niinä hetkinä, jolloin saa eteensä taas uuden lomakkeen, on onnellinen siitä, ettei arki täyty lomakkeista Suomessa aivan yhtä pahasti.
1 kommentti:
Niin totta! Joskus tuntuu siltä, että Intiassa työllistetään ihmisiä ihan sillä tarkoituksella, että annetaan jokin näennäinen tehtävä ja maksetaan näennäistä palkkaa. Ja mitä enempi ihmisiä pystyy työllistämään sitä paremmalta se näyttää ulos päin. Viis tehokkuusajattelusta!
Lähetä kommentti