Voi pyhä lehmä!

Minulla on salaisuus, jota en ole kertomassa paikallisille. Tänään tuli sitten syötyä naudan pihviä. Nautaa se oli ainakin jos ruokalistaan oli uskominen ja kyllä liha jopa naudalta maistui ja vaikutti. Ainoa vain, että edellisestä kerrasta on niin paljon aikaa, etten ole enää varma siitä, että miltä nauta maistuu. Ei liha ollut edes mitään aivan huonoa sellaista, ihan mukiinmenevä annos italialaisessa ravintolassa, joka oli kansoitettu saksalaisilla ja briteillä. Aivan lihan aromeita ei oltu saatu esiin, mutta olivat sentään jotenkin saaneet lihan kypsennettyä.

Ehkä hieman ironista hengata täällä länsimaalaispaikoissa, mutta kyllä sitä intialaista sapuskaa on ihan tarpeeksi tullut syötyä. Varsinkin, kun on tuo curry-allergia vaivana, niin aina välillä pitää nauttia länsimaalaisherkuista. Kohta olen täällä aivan yksin, joten silloin varmaan kaipuu iskee muiden ravintoloiden tarjonnoille.

Ravintolassa näkyi myös paikallista eläimistöä, sillä jalkojen juuresta kipitti isoin rotta, jonka olen koskaan nähnyt. Se siitä hieman hienomman ravintolan vaikutelmasta. Saa nähdä miten vatsa reagoi, rankaiseeko se näin hämmentävästä ruokavalionmuutoksesta ja eri bakteerikannasta, vai hyväksyykö se kohtalonsa mukisematta. Hieman tunnusteleva olo on tällä hetkellä, mutta ehkäpä se kohta stabiloituu, toivottavasti. Hämmentävistä ruokavalinnoista saa täällä ajoittain maksaa varsin kovan hinnan. Siltikään tuttuun ja turvalliseen ei oikein jaksa aina sitoutua, vaan elämään kaipaa jännitystä, edes yhden iltapalan muodossa.