Niin, kohta alkaa tulla se hetki, jolloin ihmettelen yksinäni tätä maailmaa. Tämä tuo myös muutoksia päivittäisiin rutiineihin, sillä kämppä on suurella todennäköisyydellä menossa vaihtoon. Syy on varsin yksinkertainen: kämppä on iso ja kallis. Siinä sinänsä ei ole mitään ihmeteltävää, luultavasti tilalle tulee yhtä iso kämppä, tosin yksityisiltä markkinoilta. Se maksaisi vain viidenneksen siitä mitä nykyinen siitäkin huolimatta, että huoneiden määrä säilyisi samana. Itse olisin myös hieman pienemmän kämpän puolella, sillä koen jo nykyisen kämpän olevan varsin iso suhteessa sen käyttöön. Nykyinen kämppä tosiaan olisi Suomen mittapuulla varmaankin neliö, kolme makuuhuonetta, kolme suihku/kylppäri-yhdistelmää, olohuone ja keittiö. Ja varmaan viisi parveketta ja kattoterassi.
Uusi kämppä voisi siis olla kooltaan vaatimattomampikin, kunhan vain se olisi kunnolla sisustettu. Kämppien näyttöjä seuratessa on kuitenkin ollut huomattavissa, että elämisen standardi on täällä hieman eri, kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Tilaa kyllä riittää, mutta sisustaminen ja huonekalut... Syvä huokaus.
Miten opettaisi sen, että miltä näyttää hyvin kalustettu kämppä? Sen, että kyllä, verhot olisivat kivat ja loisteputket kyllä valaisevat, mutta tuovat mieleen lähinnä vankilan? Sen, ettei asuntojen näytöissä kannattaisi olla kuolleita lintoja nurkkiin kätkettyinä tai että huonekalujen päällä voisi olla muutakin kuin sentti tomua? Värimaailmakin on välillä varsin erikoinen. Huoneita kyllä tykätään maalata ihme väreillä, mutta harmonian ja viimeistelyn kanssa ollaan pahasti hakusessa. Myös huonekalut ovat välillä varsin mielenkiintoisia, ne vain jotenkin korostavat kaikkea sitä tilaa, jota on kämpässä, mutta ei ole käytetty. Muutenkin monen olohuoneen sisustus tuo mieleen lähinnä kesäiset terassit, ei vakavasti otettavia arvokämpän huonekaluja.
Itse olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että saan katon pään päälle ja toimivan netin. Toki sänkykin on kiva, mutta muuten varmaan olen sopeutuvainen. Voi sitä itse sitten yrittää muokata haluamakseen, kun tietää, että on paikka johon voi asettua pidemmän päälle. Poistuu tämä pieni väliaikaisuuden tunne, jos saa kämppään edes hieman omaa kädenjälkeä. Vaikka toki mikään ei poista sitä tosiasiaa, että tämä kuitenkin on vain niin väliaikaista, että en vieläkään ole tehnyt elettäkään sen eteen, että oikeasti loisin täällä uutta sosiaalista verkostoa. Se jos mikä kuvaa sitä, että kuinka väliaikaisena tätä kaikkea oikeasti pidän. Ehkä aika yksin tuo siihen muutoksen, kun alkaa kaivata niin kovasti muiden ihmisten seuraa. Se jää nähtäväksi.
Uusi kämppä voisi siis olla kooltaan vaatimattomampikin, kunhan vain se olisi kunnolla sisustettu. Kämppien näyttöjä seuratessa on kuitenkin ollut huomattavissa, että elämisen standardi on täällä hieman eri, kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Tilaa kyllä riittää, mutta sisustaminen ja huonekalut... Syvä huokaus.
Miten opettaisi sen, että miltä näyttää hyvin kalustettu kämppä? Sen, että kyllä, verhot olisivat kivat ja loisteputket kyllä valaisevat, mutta tuovat mieleen lähinnä vankilan? Sen, ettei asuntojen näytöissä kannattaisi olla kuolleita lintoja nurkkiin kätkettyinä tai että huonekalujen päällä voisi olla muutakin kuin sentti tomua? Värimaailmakin on välillä varsin erikoinen. Huoneita kyllä tykätään maalata ihme väreillä, mutta harmonian ja viimeistelyn kanssa ollaan pahasti hakusessa. Myös huonekalut ovat välillä varsin mielenkiintoisia, ne vain jotenkin korostavat kaikkea sitä tilaa, jota on kämpässä, mutta ei ole käytetty. Muutenkin monen olohuoneen sisustus tuo mieleen lähinnä kesäiset terassit, ei vakavasti otettavia arvokämpän huonekaluja.
Itse olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että saan katon pään päälle ja toimivan netin. Toki sänkykin on kiva, mutta muuten varmaan olen sopeutuvainen. Voi sitä itse sitten yrittää muokata haluamakseen, kun tietää, että on paikka johon voi asettua pidemmän päälle. Poistuu tämä pieni väliaikaisuuden tunne, jos saa kämppään edes hieman omaa kädenjälkeä. Vaikka toki mikään ei poista sitä tosiasiaa, että tämä kuitenkin on vain niin väliaikaista, että en vieläkään ole tehnyt elettäkään sen eteen, että oikeasti loisin täällä uutta sosiaalista verkostoa. Se jos mikä kuvaa sitä, että kuinka väliaikaisena tätä kaikkea oikeasti pidän. Ehkä aika yksin tuo siihen muutoksen, kun alkaa kaivata niin kovasti muiden ihmisten seuraa. Se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti