Paljain jaloin Intian auringon alla

Maa on niin kuumaa, että se polttaa jalkojen alla. Se muistuttaa olemassaolostaan ja siitä, kuinka lähellä aurinko onkaan, kuinka polttavaa on asettaa paljaat jalkapohjat kovalle alustalle. Alustalle, joka on imenyt itseensä koko aamun lämmön. Vain varjossa on pieni helpotus, viileä pinta lievittää kuumenneet jalkapohjat. Tulee mieleen hetket, jolloin käveli puisia temppeleiden lattioita pitkin Japanin kiertomatkalla tuntien ympärillään vanhan puun tuoksun. Vieraan kulttuurin pyhä on yhtä läsnä, yhtä koskelteltavissa, vaikka tietyllä tavalla aivan yhtä kaukana. Eksotiikkaa, jonka merkitystä ei tule ymmärtämään, ellei oikeasti kasva ympäristöön, kulttuuriin ja uskontoon.

Kun kengistä luovutaan, kaikista tulee yhtä herkkiä ja tasa-arvoisia. Oikeastaan ne, jotka ovat tottuneet kävelemään paljain jaloin ympäri maita ja mantuja tuskin tulevat huomaamaan mitään erikoista. Ei heidän tarvitse ajatella, miltä ympäristö oikeasti tuntuu, se on lähinnä itseisarvo, johon on tottunut vuosien varrella. Ihmiselle, joka ei ole tottunut normaalisti liikkumaan ilman kenkien suojaa askeltaminen on varsinainen kokemus. Kylmän temppelin lattiat tuntuvat raikkaan viileiltä, ne hellivät jalkapohjia, jotka paahtuvat kivetyksellä kävelystä. Tunto palaa ja viileä pohja rauhoittaa. Pian jalkapohjatkin ovat parkkiintuneet sen verran, ettei eroa oikeastaan enää edes huomaa. Ei, vaikka haluaisi havahtua siihen, että tajuaisi taas, miltä maan pinta tuntuikaan ensi kertaa jalkojen alla.

ps. jos kotisohvalta haluaa autta köyhien maiden ihmisten elämää, niin rokote.fi - sivuilta voi pelata matkailupeliä ja voittaa poliorokotteen jollekin , jolle oikeasti on siitä hyötyä. Valitettavasti peli toimii vain ie:llä.