Tomun ja pölyn valtaama maa

Joka päivä näkee ihmisiä, jotka pesevät jalkakäytäviä, ikkunoita tai pintoja. Mihinkään ei kuitenkaan päästä siitä tosiasiasta, että muutaman tunnin päästä kaikki näyttää taas samalta, kuin ihminen ei olisi koskenutkaan kädellään pintaa. Ihminen voi olla sinnikäs, mutta siltikään kukaan ei mahda sille valtavalle pölypilvelle, johon ainakin tämä ympäröivä Intia on uppoutunut.

Toimistomme on laitettu pystyyn tehokkaasti. Intialaiset rakennustyöläiset rakentavat kuin muurahaiset, ja kohta nousee taloa toisen viereen toimiston naapuriin. Tietyssä mielessä toimisto kuitenkin oli pystyssä liian aikaisin, sillä koko ympäristö on niin keskeneräistä, että se tomisee ja pöllyää. Kaksi lyhyttä tienpätkää käveltyään tuntee pölyn niin nenässä, narskuvan hampaissa ja peittävän niin puhtaana päälle laitetut työvaatteet. Kenkien kanssa olen jo luovuttanut, tosin onneksi tomu karisee nahkasta varsin tehokkaasti.

Tomu tuo tietyn keskeneräisyyden tunteen. Mikään ei näytä uudelta ja hienolta, vaan alle vuodenkin ikäiset rakennukset näyttävät seisseen paikallaan jo lähemmäs vuosikymmenen. Se myös korostuu siinä mielessä, että kun ympärilleen katsoo, niin kaikki on keskeneräistä. Missään vaiheessa ympäristöä ei saada siihen kuntoon, että se pysyisi siistinä lähes kuin itsestään. Silti pölyisellä tiellä tai rämisevässä bussissa on ehkä vahvin tunne siitä, että oikeasti on Intiassa.