Yksi tulevan syksyn ehdottomista vierailukohteista on Picasson näyttely Ateneumissa. Kyseessä on noin 200 taiteilijan teosta, eli kokoluokaltaan se on erittäin laaja. Pohjoismaista kyseinen näyttely käy vain Suomessa ja Ateneum on jopa odottamassa ulkomaisia vierailijoita ihmettelemään näin suurta artistin teosten kavalkadia.
Pablo Picasso on siis näyttävän uran tehnyt taiteilija, joka omalta osaltaan oli mullistamassa 1900-luvulta taidetta. Uransa aikana hän on tehnyt monipuolisesti hyvin monen eri tyylisuunnan töitä. Picasso muun muassa loi pohjaa kubismin muotokielelle. Wikipediassa kubismi tiivistetään seuraavasti: "Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja kootaan uudelleen pelkistyneessä muodossa. Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta yrittäessään esittää sen mahdollisimman täydellisesti. Usein tahojen tai tasojen pinnat leikkaavat toisensa kulmissa, joissa ei voi havaita syvyyttä."
Aivan omiin suosikkeihini Picasson teokset eivät kuulu, sillä jotenkin kaipaan teoksista tietynlaista oivallusta, tasapainoa ja loistavaa värienkäyttöä. Picasson suureksi anniksi näkisin kyllä juuri harmonian ja ennakkoluulojen rikkomisen, sillä taide olisi hyvin tylsää, jos keksityttäisiin iänikuisiin asetelmiin ja potretteihin. Juuri tuo rajojen rikkominen on se varsinainen syy, miksi haluan päästä ihmettelemään näitä teoksia ihan paikan päälle.
Ateneum on ennakoinut ajoittaisia suuria ruuhkia näyttelyyn. Tämän vuoksi ajattelin itse ajoittaa menoni niin, että se olisi jotenkin näyttelyn olemassaolon keskivaiheilla. Koska en suuri fani ole, ei minulla ole mitään tarvetta nähdä teoksia ensimmäisten joukossa. Myöskään viimeisellä viikolla en halua enää näyttelyyn eksyä, koska silloin luultavasti pitää ruuhkassa tuuppia kaikkia niitä muita mattimyöhäisiä, jotka ovat yhtä lailla ovat heränneet näyttelyn poislähtöön melkein liian myöhään ja silti nähdä omat pienet vilauksensa mestarin taidonnäytteistä.
Pablo Picasso on siis näyttävän uran tehnyt taiteilija, joka omalta osaltaan oli mullistamassa 1900-luvulta taidetta. Uransa aikana hän on tehnyt monipuolisesti hyvin monen eri tyylisuunnan töitä. Picasso muun muassa loi pohjaa kubismin muotokielelle. Wikipediassa kubismi tiivistetään seuraavasti: "Kubistisessa taiteessa esineet hajotetaan, analysoidaan ja kootaan uudelleen pelkistyneessä muodossa. Taiteilija kuvaa aiheen yhden kiinteän näkökulman sijasta samanaikaisesti monesta kulmasta yrittäessään esittää sen mahdollisimman täydellisesti. Usein tahojen tai tasojen pinnat leikkaavat toisensa kulmissa, joissa ei voi havaita syvyyttä."
Aivan omiin suosikkeihini Picasson teokset eivät kuulu, sillä jotenkin kaipaan teoksista tietynlaista oivallusta, tasapainoa ja loistavaa värienkäyttöä. Picasson suureksi anniksi näkisin kyllä juuri harmonian ja ennakkoluulojen rikkomisen, sillä taide olisi hyvin tylsää, jos keksityttäisiin iänikuisiin asetelmiin ja potretteihin. Juuri tuo rajojen rikkominen on se varsinainen syy, miksi haluan päästä ihmettelemään näitä teoksia ihan paikan päälle.
Ateneum on ennakoinut ajoittaisia suuria ruuhkia näyttelyyn. Tämän vuoksi ajattelin itse ajoittaa menoni niin, että se olisi jotenkin näyttelyn olemassaolon keskivaiheilla. Koska en suuri fani ole, ei minulla ole mitään tarvetta nähdä teoksia ensimmäisten joukossa. Myöskään viimeisellä viikolla en halua enää näyttelyyn eksyä, koska silloin luultavasti pitää ruuhkassa tuuppia kaikkia niitä muita mattimyöhäisiä, jotka ovat yhtä lailla ovat heränneet näyttelyn poislähtöön melkein liian myöhään ja silti nähdä omat pienet vilauksensa mestarin taidonnäytteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti