Muuttolintujen matkassa

Ajoittain tulee haaveita, että josko vaikka voisikin vaihtaa kämppää. Vaikka kotini on sellaisenaan varsin näppärä ja ihana, niin lisäneliöt eivät olisi yhtään haitaksi. Pikalääkettä tähän neliöiden haaveiluun tulee kummasti, jos päätyy auttamaan kaveria muutossa. Iso nyssäkkä, pieni nyssäkkä, särkyvien tavaroiden nyssäkkä ja vielä yksi kirjalaatikko. Muutamaan kertaan uusintana sekä sen päälle vielä isommat huonekalut. Lähtökämppä oli pieni ja yhtälailla kohdekin, mutta kummasti heräsi taas siihen, kuinka valtavasti tavaraa omistaakaan. Kiva oli muuttaa, mutta kovin konkreettisesti tajusi sen, kuinka valtava määrä kaikkea pientä, suurta ja ihanaa on kertynytkin nykyiseen kämppään. En uskalla ajatellakaan, kuinka paljon laatikoita tarvittaisiin, jotta koko tavaramäärä saataisiin siirrettyä paikasta A paikkaan B. Puhumattakaan kaiken pakkaamisesta, purkamisesta ja järjestämisestä.

Ehkä juuri siitä syystä arvioin tänään kämpän kuin uusilla silmillä. Hieman kun siivoaa sieltä täältä, niin avot, kummasti taas on viihtyisää ja mukavaa. Tykkään yhäkin värivalinnoistani, kirjahyllyistäni ja tilaratkaisuistani. Toki, kaappitilaa voisi olla enemmän, kenkiä on muutama ylimääräinen kertynyt hyllyihin ja vaihtelustakin on hetki aikaa. Silti kämppäni tuntuu yhä kodilta, itseltäni. Tarpeeksi kivoja pieniä yksityiskohtia, väriä ja elämää. Muistoja, tärkeitä sellaisia. Huonekaluja, mukavia sellaisia. En kaipaa turhaa glamouria tai uusimpia sisustuslehtien malleja. Kunhan kaikki on lähtökohtaisesti hyvin suunniteltua, käytännössä toimivaa ja jotenkin mukavan sulavaa, niin sillä pääsee jo varsin pitkälle. Arjessakin on helppo hymyillä.