Luonto on niin kaunis, vaikka se kestää vain hetken. Sen vuoksi kuljin viikonlopulla kamera matkassa ja ikuistin syksyn hehkua. Sisäinen luontokuvaaja ei vielä päässyt irralleen, vaan kuvat ovat lähinnä kaiken ohessa napsittuja. Silti on kiva säilöä muisto väreistä vielä hetken, harmaan loka- ja marraskujn läpi. Ohessa löytyvät parhaimmat viikonlopulta:
Haluaisin vielä niin muistaa nämä raikkaat ja rakkaat värit vielä ensi kuussakin, sulkea silmäni koleudelta ja harmaudelta. Hyppelehtiä lammikoiden yli ja piiloutua sateenvarjon alle. Niin pitkään, ettei tuuli ja räntä minua löytäisi, tai kylmyys kaivautuisi vaatekerroksieni läpi. Puuhata voi toki vieläkin kaikkea kivaa ja unohtaa myrskyt ja sellaiset.
Haluaisin vielä niin muistaa nämä raikkaat ja rakkaat värit vielä ensi kuussakin, sulkea silmäni koleudelta ja harmaudelta. Hyppelehtiä lammikoiden yli ja piiloutua sateenvarjon alle. Niin pitkään, ettei tuuli ja räntä minua löytäisi, tai kylmyys kaivautuisi vaatekerroksieni läpi. Puuhata voi toki vieläkin kaikkea kivaa ja unohtaa myrskyt ja sellaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti