Viime aikoina olen pohtinut paljon vaatteita ja pukeutumista sekä vaatteiden ostamista. Käytännössä suuri syy tälle on se, että minulla on varsin rajallinen määrä kaappitilaa ja toiseksi tulee halu elää suhteellisen ekologisesti. Vaikka kaupoista uusia ihanuuksia olisi kiva mukaan poimiakin, en tykkää kertakäyttömuodista. Minulta myös loppuu tila siitä, että mihin nuo kaikki ihanuudet voisi sijoittaa, mikä johtaa erittäin vastentahtoiseen karsimiseen.
Olen penkonut vaatekaappini läpikotaisin etsien asioita, joista voisin luopua. Iso säkillinen päätyikin johonkin kierrätyskeskukseen, mutta ratkaisu on hyvin väliaikainen, jollen pysty oikeasti hillitsemään itseäni. Vastaisuuden varalle olenkin tehnyt päätöksen, että lähtökohtaisesti pitää aina osata luopua jostain, jos haluan jotain uutta ja ihmeellistä. Uudet ihmeellisyykset kun sitovat aina tilaa vaatekaapista seuraavaksi x vuodeksi, joten siihen nähden viiden euron "ihan ok"-paidallakin tulee aika paljon välillistä hankaluutta.
Pari kuukautta päätöksen kanssa elettyäni olen joutunut toteamaan, että sillä on ollut varsin suuri vaikutus vaatteiden hankintaan, tai paremminkin vaatteiden hankinnan karsimiseen. Kaupassa ihanan vaatteen löydettyäni minun pitää pohtia jokin toinen vaate komerostani, joka olisi oikeastaan huonompi ja siitä voisi luopua. Asiasta tekee hankalan se, että olen jo nyt käyttänyt monta vuotta itseäni miellyttävien vaatteiden etsimiseen ja vaatekaappini on varsin ihana. Lisäksi olen maailman huonoin luopuja, koska moniin vaatteisiin liittyy myös tunteita, jotka ehdottomasti ovat pätevä syy pitää kyseistiä vaatekappaleita nurkissa vielä jokunen Vuosi. Käytännössä tämä on johtanut monen vaatekappaleen jäämisen kaupan rekkiin.
Toinen vahva päätökseni on myös ollut se, että pystyn maksamaan myös enemmän vaatteesta, joka on hienosti viimeistelty, hyvää materiaalia ja muutenkin ihana. Työssäkäyvän
ä ei minulla ole enää niin pakottavaa tarvetta ostaa pelkästään sitä halvinta, joten jos oikeastaan tykkään jostain, niin voin siitä kyllä maksaakin. Olen sallinnut uusia vapausasteita ostamiseen, kunhan vaate täyttää tarkemmat kriteerit. Toki ei aina hinta tee vaatteesta kivaa tai ole tae vaatteen kestävyydelle. Käytännössä tämän päätöksen seurauksena olen ostanut yhden paidan ja yhden kenkäparin (kts. oheinen kuva, jonka lähde löytyy täältä), joita tulen varmasti käyttämään vielä viidenkin vuoden päästä, mikäli materiaalit sen suovat.Materiaalien osaltakin olen tehnyt päätöksen, että akryyliä en enää osta ja muutenkin heikkolaatuinen kangas on tällä hetkellä pannassa. Akryylin tarkistaminen vaatekappaleista rajoittaa vahvasti neuleiden ostoa. Lähes kaikissa neuleissa tuntuu olevan tätä nykyä akryyliä. Se kyllä tuo tuotteeseen mukavaa pehmeyttä, tuotteet nyppyyntyvät nopeasti ja näin vaatteen käyttöikä on varsin lyhyt. Akryyli edustaakin minulle kertakäyttömuotia pahimmillaan, joten hyvä vain, jos sitä ei enää kohta vaatekaapistani löydy.
Matkoilta on myös kivempi ostaa muutama kiva vaate kuin tusina halpatavaraa. Tämä johtuu lähinnä vaivasta, joka koituu raahatessaan vaatteita toiselta puolelta maapalloa. Jos on vaara, että joutuu maksamaan ylikiloista, niin parin euron topista voi tulla yllätttävänkin kallis. Mieluummin sitten maksaa enemmän siitä, että paria vaatetta käyttää pitkään ja ylpeänä, kuin että kaikki vaatteet hautautuisivat kierrätykseen meneviksi heti seuraavan trendin alkaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti