Tällaisena kesäyönä ihmettelen, mihin heinäkuu hävisi. Mihin katosivat alkukesän kirkaat valonsäteet, vaaleanvihreät lehdet ja alkukesän tuoksu? Heinäkuun loppuun ja elokuun alkuun tiivistyy niin paljon kaikkea, jota rakastan ja jota aina kaipaan. Lämpimät ilmat, jossa pahin paahde on jo taittunut. Tuleva kaiho siitä, että kesän lämpimät päivät saattavat olla jo kortilla. Synkkä tumma yö, joka tuo tunnelmaa ja tiedon tulevasta kynttilöiden aikakaudesta. Syksyn varjo, jolloin tietää, että tarvitsee taas jotain lämmintä, johon käpertyä.
Kaupunki, joka sykkii elossa. Heinäkuussa autioituneet kadut täyttyvät ihmisistä ja tapahtumien kirjo on valtava. Ei osaa päättää, mihin festivaaleille tai tapahtumiin menisi, sillä valinnanvaraa on vain liikaa. Kaverit, jotka palailevat kaupunkiin kesäisiltä retkiltään tuovat tuulen jostain aivan muusta. Intoa, odotusta ja kuulumisia. Hetket, jolloin tuntee olevansa elossa ja että elämä on hyvä tässä.
Kaupunki, joka sykkii elossa. Heinäkuussa autioituneet kadut täyttyvät ihmisistä ja tapahtumien kirjo on valtava. Ei osaa päättää, mihin festivaaleille tai tapahtumiin menisi, sillä valinnanvaraa on vain liikaa. Kaverit, jotka palailevat kaupunkiin kesäisiltä retkiltään tuovat tuulen jostain aivan muusta. Intoa, odotusta ja kuulumisia. Hetket, jolloin tuntee olevansa elossa ja että elämä on hyvä tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti