Nyt on ollut huimat säät ja juoksujalkaa alkoi kummasti kolkuttaa. Hieman ennen kymmentä illalla heräsin siihen, että lenkille voisi lähteä. Ulkona oli jotenkin niin hämmentävän valoisaa. Hetken aikaa emmin, sillä kymmenen jälkeen harvoin haluan enää liikkua. Juoksunkaipuu voitti ja lähdin juoksemaan peruslenkin. Tämä lenkki oli niin mahtava, että eilen oli pakko tehdä myös toinen samanlainen niin että kamera on mukana. Koska yhäkään en saanut itseäni aikaisemmin liikkeelle, kuvastavat nämä kuvat varsin autenttisesti edellistä päivää. Silloin toki oli ihanaa vain juosta. Eilen pystyi jo hieman pysähtelemään niin, että sai kuvia lenkkipolun helmistä. Sellainen fiilis tuli, että kuinka kauni suomi onkaan.
Maitohorsmapelto:
Lenkkipolku:
Penkki ja koivu, niin kesäistä kun voi vaan olla:
Tämän mäen laella minusta aina tuntuu, että olisin skotlannissa. Tämä johtuu siitä, että monesti olen käynyt lenkillä myös aamuisin ja syysilmoilla nämä maisemat peittää utu ja ilma on sumuisen kostea.
Ripaus syksyä kun marjatkin ovat jo punaisia:
Auringonlasku:
Koko lenkin ajan minulla oli sellainen fiilis, kuin mitä minulla oli joskus viime elokuussa, hetkeä ennen kuin lähdin Chicagoon. Ilma tuntui yhtä raikkaalta kuin silloin neljältä aamuyöstä hetkeä ennen lennon lähtöä, jolloin oli pakko jännitykseltä päästä hieman liikkeelle. Mietiskelin, että on tässä aikamoinen vuosi takana. En osannut silloin aavistaakaan, mitä tulevaisuudella oli minulle luvassa. Intia vaikutti kaukaiselta. Uusi työ oli vasta alussa. Chicagon reissuun yhdistyi silloin vielä odotus ja jännitys, toiveet ja haaveet. En yhtään tiennyt, mihin olin lähtenyt. Nyt elämä on hieman tasoittuneempi, tosin yhäkään ei voi aina ennakoida, mihin sitä tulevina kuukausina eksyy. Nyt ei kuitenkaan suoranaisesti ole mitään reissuja tiedossa ainakaan ihan heti. Saa hetken hengähtää ja ihmetellä, mitä tulikaan koettua. Tosin ei sitä koskaan tiedä, miltä elämä näyttää parin kuukauden päästä. En ole vielä uskaltanut alkaa suunnittelemaan.
Kohta rynnistän kohti Joensuuta ja kesäisiä rockfestivaaleja. Näin ollen Singaporen ja Intian kuvien latominen hidastuu muutamaksi päiväksi. Voi myös olla, ettei uutta tekstiä ilmesty ennen tiistaita. Sillä nyt on aika sykähtää ihmettelemään, miltä kesäsuomi näyttää ja nauttia näistä Suomen suven viimeisistä viikoista.
Maitohorsmapelto:
Lenkkipolku:
Penkki ja koivu, niin kesäistä kun voi vaan olla:
Tämän mäen laella minusta aina tuntuu, että olisin skotlannissa. Tämä johtuu siitä, että monesti olen käynyt lenkillä myös aamuisin ja syysilmoilla nämä maisemat peittää utu ja ilma on sumuisen kostea.
Ripaus syksyä kun marjatkin ovat jo punaisia:
Auringonlasku:
Koko lenkin ajan minulla oli sellainen fiilis, kuin mitä minulla oli joskus viime elokuussa, hetkeä ennen kuin lähdin Chicagoon. Ilma tuntui yhtä raikkaalta kuin silloin neljältä aamuyöstä hetkeä ennen lennon lähtöä, jolloin oli pakko jännitykseltä päästä hieman liikkeelle. Mietiskelin, että on tässä aikamoinen vuosi takana. En osannut silloin aavistaakaan, mitä tulevaisuudella oli minulle luvassa. Intia vaikutti kaukaiselta. Uusi työ oli vasta alussa. Chicagon reissuun yhdistyi silloin vielä odotus ja jännitys, toiveet ja haaveet. En yhtään tiennyt, mihin olin lähtenyt. Nyt elämä on hieman tasoittuneempi, tosin yhäkään ei voi aina ennakoida, mihin sitä tulevina kuukausina eksyy. Nyt ei kuitenkaan suoranaisesti ole mitään reissuja tiedossa ainakaan ihan heti. Saa hetken hengähtää ja ihmetellä, mitä tulikaan koettua. Tosin ei sitä koskaan tiedä, miltä elämä näyttää parin kuukauden päästä. En ole vielä uskaltanut alkaa suunnittelemaan.
Kohta rynnistän kohti Joensuuta ja kesäisiä rockfestivaaleja. Näin ollen Singaporen ja Intian kuvien latominen hidastuu muutamaksi päiväksi. Voi myös olla, ettei uutta tekstiä ilmesty ennen tiistaita. Sillä nyt on aika sykähtää ihmettelemään, miltä kesäsuomi näyttää ja nauttia näistä Suomen suven viimeisistä viikoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti