Taisin käydä idässä. Melkein niin idässä, kuin mihin tämän maan sisällä pääsee. Nautinnollista oli. Riehumista, pomppimista, laulamista ja saunomista. Festarit, joista tuli hyvä mieli. Suomen aurinko, joka piristi ja meinikiä, jossa viihtyä. Elävää elämää, sattumuksia ja tapahtumia. Ei sinänsä mitään sen erikoisempaa, jokainen, joka on joskus ollut festareilla tietää varmaan saman. Vielä olisi toinen festarikäynti suunnitteilla, kun Helsingin juhlaviikoilla räjähtää ja elektroninen musa täyttää maat ja mannut.
Ehkä piakkoin taas palaan kuvien pariin. Näin kesällä kuitenkin rakastan sykkiä ympäri kaupunkia. Tuntuu, että Helsinki on silloin parhaimmillaan, joka paikassa sattuu ja tapahtuu. Terasseilla on ihmisiä, kenelläkään ei tunnu olevan kiire. Tapahtumia toisensa jälkeen, niin ettei oikein tiedä, mihin kaikkeen ryhtyisi. Nukkuakin joskus pitäisi - valitettavasti.
Ehkä piakkoin taas palaan kuvien pariin. Näin kesällä kuitenkin rakastan sykkiä ympäri kaupunkia. Tuntuu, että Helsinki on silloin parhaimmillaan, joka paikassa sattuu ja tapahtuu. Terasseilla on ihmisiä, kenelläkään ei tunnu olevan kiire. Tapahtumia toisensa jälkeen, niin ettei oikein tiedä, mihin kaikkeen ryhtyisi. Nukkuakin joskus pitäisi - valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti