Varoituksien Singapore

Kesä-Suomen fiilistelystä voi palata taas matkakuviin. Tällä hetkellä olen siis Suomessa, mutta koska kuvia on kertynyt valtava saldo, on kiva vielä verestää muistojaan kuvien muodossa.

Singaporessa silmiinpistävää oli erilaiset varoitukset, joskin siihenkin tottui. Joka paikka oli täynnä varoituksia ja ohjeistuksia. Metrossa oli tarkkaa, kummalta puolelta pääsee ulos ja että metron ja laiturin väliin jää pieni rako. Rappusia piti varoa, eikä metroradalle saanut hypätä. Seuraavat kuvat tuli kerättyä yhdestä metroaseman kulmasta, noin 10 neliömetrin alueelta:

Olethan nyt aivan varma, miten liukuportaissa käyttäydytään:
- tarkoitus on seistä jalat suorassa, lapset aikuisten kätösissä kiinni, laidan yli ei saa kumartua, eikä portaiden tarkoitus ole toimia välillisenä sohvana
Koska liukuportaissa varoitus oli todella huomaamaton, pidäthän huolen, etteivät sormet jää väliin, varpaat jumitu tai lapset pääse irti kokemaan omaa, itsenäistä liukuporraskokeiluaan. Pienellä präntillä löytyy varmasti lisäohjeita, jos niitä haluaa hakea.

Liukuportaat eivät olleet käytössä, joten siitä pitää tarpeeksi räikeästi ilmoittaa. Muutenhan voisi olla vaikea huomata, etteivät ne liiku.

Kun liukuportaista saavuttaa tavallisen lattiatason, joka itse asiassa on vähintään reilun metrin katua korkeammalla, on vaara, että katoksesta huolimatta lattialle on eksynyt vettä. Siispä edessä voi olla paha liukastumisvaara.

Ja jos ei tavalliselle kansallaiselle muistu helposti, kuinka metrossa käyttäydytään, niin onneksi voidaan ihmiset saada muistamaan tärkeät asiat kielloilla ja tarpeeksi isoilla sakoilla. Ei siis tupruttelulle, possuilulle, tulipaloille tai räjähteille. Muuten voi käydä hassusti. Yhdestä savukkeesta saa 500 euron sakon, kun räjähteistä taitaa päästä linnaan ihmettelemään, miten Singaporen rangaistuslaitos toimii.


Metrossa näytettiin myös päivittäin valistusvideota, jossa ns. kunnollinen kansalainen (TM) pelasti kanssaihmisten päiviä antamalla paikan sitä tarvitsevalle ja estämällä kulkurin näköistä kansalaista jättämästä kassiaan metroon (koska siellä tietenkin olisi voinut olla pommi). Lisäksi piti tarkastella ympärilleen, jos näkyisi jotain epäilyttävää tai uhkaavaa. Videoista tuli mieleen lähinnä kommunistivaltiot, joissa ylistetään yhteistä hyvää ja kunnon kansalaisena olemista. Varoitukset lähinnä keskittyivätkin metroon, sillä muualla ne eivät olleet yhtä silmäänpistäviä. Ainakin ne helpommin pystyi ns. unohtamaan, kun eivät pomppineet niin paljon silmille.

Muuten ei Singapore mielestäni esittäytynyt mitenkään kauhean tarkasti lain mukaan kulkevana kaupunkina. Toki sakot ja rangaistukset olivat suuret, jos jäi kiinni. Valvontaa tuntui kuitenkin olevan vähän. Esimerkiksi näin turistina tuntui, että jäi ainoana odottamaan kiltisti vihreän syttymistä liikennevaloissa. Näin myös puitojuopottelua ja onnistuin todistamaan myös kahden nuoren puistotappelun, kun he päättivät ottaa toisistaan mittaa (turvallisen matkan päästä tosin). Kännisiä ihmisiä pomppi toki Suomeen verrattuna vähemmän kaduilla, tosin siihen saattoi hyvinkin vaikuttaa alkoholin korkea hinta ja se, että taksi lähes minne tahansa ympäri singaporea maksoi luokkaa 10 Singaporen dollaria, eli viisi euroa. Julkinen liikenne myös loppui puolelta öin, joten silloin eivät iltojen bileprinsessat ja tanssilattioiden kuninkaat vielä kotiutumassa. Näin ollen siitä puolesta elämää näki varsin vähän.