Vaikka tällä hetkellä Suomessa olenkin, niin joskus törmää vain artikkeleihin Intiasta, joita ei osaa olla kommentoimatta. Intia on varsin vanhoillinen maa, mitä tulee seksuaalisuuteen ja vapauteen. Homous on maassa lailla kiellettyä ja yhtä lailla seksilelujen ostaminenkin. Viime aikoina nämä lait ovat hieman heikentyneet ja noin kuukausi sitten delhiläinen tuomioistuin päätti, että homouden kieltäminen rikkoo tasa-arvoa. Myös seksuaalisuus itsessään on suuri tabu. Maassa, jossa suuri osa avioliitoista solmitaan siten, että morsian ja sulhanen ovat nähneet toisiaan vain hetken ennen häitä. Esiaviollisia aviosuhteita ei käytännössä ole. Nuoret asuvat vanhempien luona vähintään niin kauan, kunnes he menevät naimisiin. Tämän jälkeen he monesti asuvat jommankumman suvun luona. Näin ollen fyysistä yhteyttä ehtii kertyä monesti varsin vähän. Niin vahvoja vaatimuksia neityydelle kuin esimerkiksi muslimimaissa ei käsittääkseni ole. Paitsi ehkä näissä häissä.
Seksilelutkin ovat kiellettyjä. Tässä artikkelissa kerrotaan ulkomaalaisille aika hassulta näyttävästä ristiriidasta, jossa käytiin kiistaa siitä, missä menee ehkäisyvälineen ja missä huvin raja. Toinen jännittävä sivujuoni erilaisissa seksileluissa on se, että niiden ostamisesta voidaan tuomita vankilaan. Paikallisessa lehdessä oli viimeisellä viikolla artikkeli ihmisestä, joka tosiaankin oli tuomittu vankilaan kolmeksi kuukaudeksi seksilelujen ostoyrityksestä. Aika rankkaa samaistua rangaistukseen, joka monissa länsimaissa annetaan vain erittäin vakavista rikoksista. Maassa maan tavalla ja joskus intialaisten viattomuus vaikuttaa varsin suloiselta, vaikkakin ehkä hieman eriskummalliselta. Seuraavaksi postaukset luultavasti jatkuvat ensin Singaporen kuvilla ja lisäksi minulla olisi joitain kuvia Intiasta. Kuvia on kuitenkin kertynyt satoja ellei tuhansia, joten kaikkien niiden purkaminen vaatii aika paljon aikaa. Kärsivällisyyttä siis.
Seksilelutkin ovat kiellettyjä. Tässä artikkelissa kerrotaan ulkomaalaisille aika hassulta näyttävästä ristiriidasta, jossa käytiin kiistaa siitä, missä menee ehkäisyvälineen ja missä huvin raja. Toinen jännittävä sivujuoni erilaisissa seksileluissa on se, että niiden ostamisesta voidaan tuomita vankilaan. Paikallisessa lehdessä oli viimeisellä viikolla artikkeli ihmisestä, joka tosiaankin oli tuomittu vankilaan kolmeksi kuukaudeksi seksilelujen ostoyrityksestä. Aika rankkaa samaistua rangaistukseen, joka monissa länsimaissa annetaan vain erittäin vakavista rikoksista. Maassa maan tavalla ja joskus intialaisten viattomuus vaikuttaa varsin suloiselta, vaikkakin ehkä hieman eriskummalliselta. Seuraavaksi postaukset luultavasti jatkuvat ensin Singaporen kuvilla ja lisäksi minulla olisi joitain kuvia Intiasta. Kuvia on kuitenkin kertynyt satoja ellei tuhansia, joten kaikkien niiden purkaminen vaatii aika paljon aikaa. Kärsivällisyyttä siis.
2 kommenttia:
Intiassa on laaja spektri erilaisia tapoja, jolla mies ja nainen voivat kohdata ja mennä avioon, painottuen juuri järjestettyihin avioliittoihin.
Seuraavat perustuvat kaikki kuulopuheisiin.
Kuulemma yliopisto-opiskelijoiden joukossa rakkaussuhteet ovat saamassa vankkaa jalansijaa.
Keralasta peräisin oleva työtoverini Manoj kuvasi tyypillisen järjestetyn avioliiton. Hänen vanhempansa etsivät hänelle tytön, he keskustelivat pari tuntia varmistaakseen sopivuuden toisilleen ja menivät naimisiin.
Hän myös kertoi, että hänen iso-isovanhempiensa aikaan eivät järjestetyt avioliitot vielä olleet lyöneet itseään läpi, ja pariutuminen tapahtui jokseenkin kuin Suomessa 100v sitten.
Näin Intiassa ollessani elokuvan nimeltä Rab Ne Bana Di Jodi. Se alkoi niin, että erään nuoren naisen isä kuoli. Kuolinvuoteellaan hän naittoi tyttärensä luotettavimmalle tutulleen sanoen, että "olet ainoa, jonka haltuun voin luottaa Taanin". Elokuva käsitteli sitä, miten he vastoin kaikkia todennäköisyyksiä löysivät rakkauden (avioliiton sisäinen romanssi). Osa järjestetyistä avioliitoista on vanhempien tiukan painostuksen alla syntyneitä. (Tämä ei perustu pelkästään elokuvaan, vaan myös erääseen puhelinkeskusteluun, jonka kuulin.)
Intialaiset musiikkivideot ovat tosiaan söpöjä, katsoin niitä päivittäin vaikka en Suomessa katso koskaan MTV:tä. Niissä tanssi on paremmin suunniteltua, paremmin kuvattua ja ilmaisevampaa. MTV:ssä tanssiliikkeet on valitettavan usein pätkitty kahden sekunnin leikkauksilla niin, ettei koreografiasta jää mitään jäljelle. Kun Intiassa paljasta pintaa ei voi esittää musavideoissa, niin elekieli on paljon korostetumpaa. Hyvä tanssi + hyvä elekieli = great!
Hei, mä oon tainnu nähdä saman leffan! :D Se oli ihan hauska, vaikka joillekin kohdille niin repesin kun se oli niin intialainen. :D
Lähetä kommentti