Tänään vuorossa oli kiinakaupunki ja räätälin etsintä. Jostain syystä ei kuitenkaan jälkimmäinen maistunut, viimeisen puolen vuoden aikana on ollut vähän turhan monta harhapolkua kokeiltua. Matkan varrella eksyin kuitenkin toisille harhapoluille, eli shoppailemaan. Mukaan tarttui aivan liian paljon kaikkea ihanaa, mukaanlukien 4 paitaa, takki, vöitä ja erittäin suurella todennäköisyydellä lahjaksi ostettu laukku. Laukunkin voin hyvin pitää itselläni, mikäli vastaanottaja ei sitä jostain syystä sattuisi huolimaan.
Ennen varsinaista shoppailureissua kävin kuitenkin syömässä paikallisessa food courtissa. Se on sellainen paikallinen pieni tori, jossa on pieniä kojuja ruokaa. Eilen söin siellä nuudeleita ja katkarapuja ja tänään eksyin syömään hunajalla maustettua possua. Hintaa ei ollut kovinkaan paljon annoksella, ainoastaan yksi euro. Boonuksena oli lisäksi englantilainen taiteilija Sarah, joka seisoi jonossa minun takanani. Näin ollen matkasuunnitelmat kasvoivat yhdellä kohteella, sillä ajattelin poiketa hänen näyttelyssä. Lisäksi Sarah poikaystävänsä kanssa kutsuivat minut uima-altaalleen uimaan ihan milloin vain haluaisin. Käytännössä tämä uima-allas sijaitsisi noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kuumassa ja kosteassa ilmanalassa ei pieni pulahdus yhtään tuntuisi hullummalta, joten saatan hyvinkin käyttää tarjousta ja käydä ihmettelemässä, miltä lämmin vesi ja aurinko maistuu.
Shoppailu riistäytyi jotenkin aivan käsistä, sillä jotenkin paikallinen muoti on ihanan hienostuneen, aikuismaisen, itämaisen ja tyttömaisen yhdistelmää, joka on aivan totaalisen valloittava. Vaikka kriteerit olivat istuvuuden ja ulkonäön vuoksi kovat, en voinut vain vastustaa kiusausta, vaan vaatekappale toisensa jälkeen löysi itsensä kassalle. Kovasti ihanaa tavaraa jäi kauppoihinkin, vaikka 10 kassia lopulta taisin raahata hostellille.
Muuten meni kaupoissa ramppaaminen varsin hyvin, mutta suunnatessani kotiin päin tajusin, että mp3-soittimeni ja yksi kaulakoru oli jäänyt johonkin kaupoista. Siinä vaiheessa olin jo matkalla metrolle ja kotiin päin. Tajusin kauhukseni, että kauppoja oli tullut kierrettyä kymmenittäin päivän aikana. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin, että voi ei, kaikkiko paikat pitäisi käydä vielä uudestaan läpi? Onneksi muistin yhden kaulakorun, jota varten olin riisunut kaikki nuo turhat helyt kaulaltani. Kaulakoru oli todella söpö, mutta valitettavasti hieman liian pitkä ja aika kallis, joten se jäi kauppaan. Se oli kuitenkin vahvin veikkaukseni unohduksesta, sillä kaulakorua varten piti riisua kaikki kaulalta. Selkää särki ja jalkoja väsytti, mutta suuntasin takaisin Far Eeast Centeriin, jossa muistin kokeilleeni sitä. Nousu neljänteen kerrokseen ja sitten summamutikassa siihen asti, kunnes yhtäkkiä kauppa löytyi. Myyjäkin vielä muisti minut ja löytyihän se, mp3-soitin ja kaulakoru. Olin ihan onnessani saadessani ne takaisin ja vastaisuudessa täytyykin jättää nuo soittimet ja korut pois, jotta voi shoppailla huoletta - tai no, jos vielä joskus uskaltautuu shoppailemaan uudestaan.
Ennen varsinaista shoppailureissua kävin kuitenkin syömässä paikallisessa food courtissa. Se on sellainen paikallinen pieni tori, jossa on pieniä kojuja ruokaa. Eilen söin siellä nuudeleita ja katkarapuja ja tänään eksyin syömään hunajalla maustettua possua. Hintaa ei ollut kovinkaan paljon annoksella, ainoastaan yksi euro. Boonuksena oli lisäksi englantilainen taiteilija Sarah, joka seisoi jonossa minun takanani. Näin ollen matkasuunnitelmat kasvoivat yhdellä kohteella, sillä ajattelin poiketa hänen näyttelyssä. Lisäksi Sarah poikaystävänsä kanssa kutsuivat minut uima-altaalleen uimaan ihan milloin vain haluaisin. Käytännössä tämä uima-allas sijaitsisi noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kuumassa ja kosteassa ilmanalassa ei pieni pulahdus yhtään tuntuisi hullummalta, joten saatan hyvinkin käyttää tarjousta ja käydä ihmettelemässä, miltä lämmin vesi ja aurinko maistuu.
Shoppailu riistäytyi jotenkin aivan käsistä, sillä jotenkin paikallinen muoti on ihanan hienostuneen, aikuismaisen, itämaisen ja tyttömaisen yhdistelmää, joka on aivan totaalisen valloittava. Vaikka kriteerit olivat istuvuuden ja ulkonäön vuoksi kovat, en voinut vain vastustaa kiusausta, vaan vaatekappale toisensa jälkeen löysi itsensä kassalle. Kovasti ihanaa tavaraa jäi kauppoihinkin, vaikka 10 kassia lopulta taisin raahata hostellille.
Muuten meni kaupoissa ramppaaminen varsin hyvin, mutta suunnatessani kotiin päin tajusin, että mp3-soittimeni ja yksi kaulakoru oli jäänyt johonkin kaupoista. Siinä vaiheessa olin jo matkalla metrolle ja kotiin päin. Tajusin kauhukseni, että kauppoja oli tullut kierrettyä kymmenittäin päivän aikana. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin, että voi ei, kaikkiko paikat pitäisi käydä vielä uudestaan läpi? Onneksi muistin yhden kaulakorun, jota varten olin riisunut kaikki nuo turhat helyt kaulaltani. Kaulakoru oli todella söpö, mutta valitettavasti hieman liian pitkä ja aika kallis, joten se jäi kauppaan. Se oli kuitenkin vahvin veikkaukseni unohduksesta, sillä kaulakorua varten piti riisua kaikki kaulalta. Selkää särki ja jalkoja väsytti, mutta suuntasin takaisin Far Eeast Centeriin, jossa muistin kokeilleeni sitä. Nousu neljänteen kerrokseen ja sitten summamutikassa siihen asti, kunnes yhtäkkiä kauppa löytyi. Myyjäkin vielä muisti minut ja löytyihän se, mp3-soitin ja kaulakoru. Olin ihan onnessani saadessani ne takaisin ja vastaisuudessa täytyykin jättää nuo soittimet ja korut pois, jotta voi shoppailla huoletta - tai no, jos vielä joskus uskaltautuu shoppailemaan uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti