En tiedä, mikä on syynä, mutta viime päivät olen herännyt tilanteesta, jossa olen nukahtanut läppärin ääreen, aivan liian aikaisin. Kovasti olisi vielä tekemistä, mutta uni on vienyt voiton, vaikka kello ei ole näyttänyt paljoakaan. Ehkä syynä on vielä viime viikon tauti, josta toipumista varten keräilee voimiaan. Ehkä syynä on kuumuus, joka hohkaa läpi elimistön tai sitten syynä voi olla viikonloppu, jolloin tuli innoissaan kierrettyä taas maita ja mantuja.
Olin esimerkiksi eilen varma, että olin nukkunut koko yön, kun hikisenä heräsin farkuissani, valot päällä ja tuuletus täysillä. Kello oli kuitenkin vain yksi, joka tarkoittaa sitä, että olin onnistunut nukahtamaan siinä ysin-kympin paikkeilla. Sunnuntai ei ollut paljoa parempi, heräsin kirjaimellisesti läppärin näppäimistön päältä. Ehkä elimistö yrittää näin ottaa takaisin matkan alkuvaiheen ripulista kärsittyjä öitä, ei voi tietää.
Viikonlopulla tuli sitten kierrettyä Punea ihan urakalla. Syynä oli vierailija Suomesta, rakas isäni, joka myöskin sattumoisin eksyi tälle puolelle maapalloa. Tuli kierrettyä Punen keskustaa, katseltua historian havinaa vanhan linnoituksen muodossa ja tutustuttua Aga Khanin palatsiin, jossa Gandhi oli koti-arestissa kahden vuoden ajan. Lisäksi palatsin läheisyydestä löytyy Gandhin tuhkat ja Gandhin muistolle pyhitetty pieni museo. Historian havinaa parhaimmillaan, neuvostoliittomainen museo ei ollut varmaan muuttunut viiteenkymmeneen vuoteen. Silti se oli historiallisena muistomerkkinä varsin vaikuttava, oikeastaan ehkä hienoin varsinaisesti Puneen liittyvä nähtävyys, mitä reitin varrelle on tähän mennessä sattunut. Kuvia paikasta on jonkun verran, laitan niitä sitten nettiin, kun läppäri taas suostuu tekemään paremmin yhteistyötä.
Olin esimerkiksi eilen varma, että olin nukkunut koko yön, kun hikisenä heräsin farkuissani, valot päällä ja tuuletus täysillä. Kello oli kuitenkin vain yksi, joka tarkoittaa sitä, että olin onnistunut nukahtamaan siinä ysin-kympin paikkeilla. Sunnuntai ei ollut paljoa parempi, heräsin kirjaimellisesti läppärin näppäimistön päältä. Ehkä elimistö yrittää näin ottaa takaisin matkan alkuvaiheen ripulista kärsittyjä öitä, ei voi tietää.
Viikonlopulla tuli sitten kierrettyä Punea ihan urakalla. Syynä oli vierailija Suomesta, rakas isäni, joka myöskin sattumoisin eksyi tälle puolelle maapalloa. Tuli kierrettyä Punen keskustaa, katseltua historian havinaa vanhan linnoituksen muodossa ja tutustuttua Aga Khanin palatsiin, jossa Gandhi oli koti-arestissa kahden vuoden ajan. Lisäksi palatsin läheisyydestä löytyy Gandhin tuhkat ja Gandhin muistolle pyhitetty pieni museo. Historian havinaa parhaimmillaan, neuvostoliittomainen museo ei ollut varmaan muuttunut viiteenkymmeneen vuoteen. Silti se oli historiallisena muistomerkkinä varsin vaikuttava, oikeastaan ehkä hienoin varsinaisesti Puneen liittyvä nähtävyys, mitä reitin varrelle on tähän mennessä sattunut. Kuvia paikasta on jonkun verran, laitan niitä sitten nettiin, kun läppäri taas suostuu tekemään paremmin yhteistyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti