Sinnikäs kurtanviejämummo

Toissapäivänä esiteltyjen vaihtoehtoisten liikkumistavoista eilen tuli sitten kokeiltua näitä erilaisia. Villein oli varmaan tuo kameli, jonka päällä ratsastin jonkun matkaa toisen ihmisen taluttaessa. Hiukka pelotti, että putoaisin, mutta loppupeleissä se meni varsin hyvin.

Tänään oli sitten ostospäivä. Tarkoitus oli mennä sovittamaan pukua ja minua otti päähän, kun vyötärö oli jo nyt inhottavan tiukka. Sekä räätäleillä ja itselläni oli huono päivä, kun yritän selittää, että kyllä, sitten kun lihon yhtään tästä Intian varrestani tuo on aivan liian pieni, kun se jo nyt tuntuu inhottavalta. Huoks. Nyt ne saavat taikoa lisäsentin vyötäröön, mutta pelkäänpä pahoin ettei se riitä. Naisten puvut eivät selkeästi olleet kyseisten räätälien alaa.

Tämän jälkeen menin katsomaan paikallisempaa vaatetusta vastapäiseen liikkeeseen. Lämpötila on kohonnut sen verran korkeaksi, että mieli teki jotain viileämpää, jota voi käyttää toimistossa. Ajattelin siis tosiaan, että jos ostaisin kurtan, joka on yksi näiden perinnevaatteista. Toimiston tytöillä yli puolella on jokin perinnevaate päällä, joten näiden joukkoon voisi hetkittäin yrittää sulautua. Ainakin kurta on huomattavasti viileämpi, pehmeän puuvillainen asuste, eli jos sitä ei toimistossa käyttäisikään, niin ehkä viikonloppuina sitten. Jo aikaisemmin katselin noita sillä silmällä, mutta jostain syystä ei ollut yhtään miellyttänyt silmää niin paljon, että voisin edes kuvitella käyttäväni sitä enää Suomessa.

Räätäliä vastapäätä oli liike, jossa näitä vaatekappaleita oli myynnissä ja sieltä sitten ihmettelemään, että mitä valita. Myyjä seurasi tapansa mukaan ja kannatteli näitä valittuja yksilöitä. Kurtat olivat liikkeessä suhteellisen halpoja, sellaiset kymmenisen euroa setti, johon siis sisältyy mekkomainen yläosa, housut ja huivi. Kun ensimmäinen rekki sisälsi yhden mielenkiintoisen kurtan, päätin tutkia tarkemmin, mitä myymälässä oli tarjolla. Myyjän esitellessä tarkemmin valikoimaa löysin vielä pari muuta, jotka kasattiin eteeni siihen myyntipöydälle.

Myyjän vielä esitellessä muita vaihtoehtoja, eräs mummo iski silmänsä oman pinoni päällimmäiseen kurtaan. Sitä oli koko ajan vetämässä itseensä päin, kun minä pidättelin kiinni. Myyjälle tokaisin, että älä anna tuon viedä pois ja myyjäkin ilmeisesti jotain sanoi mummolle, että nämä on toiselle valittuja. Tämä toistui noin kolmisen kertaa, jonka jälkeen mummo päätti alkaa repiä kurtaa päällimmäisen alta. Ottaen huomioon, että kaupassa oli varmaan satoja ellei tuhansia erilaisia kurtia, alkoi mennä hermot siihen, että tämä tätönen päätti iskeä silmänsä juuri niihin muutamaan, jotka näyttivät sopivan rauhoittavilta ja arkisilta länsimaalaiseen silmääni (normaalisti nuo on varsin kirjavia ja juhlavia). Lopulta ei kurtien katselusta tullut enää mitään mummon aktiivisuuden vuoksi, joten päätin pelastaa saaliini ja ryntäsin niiden kanssa sovituskoppiin.

Sovituskopissa sitten huomasin, että vaatteet istuivat yllättävän hyvin. Oli sitten syynä se, että ne olivat käytännöllisen pehmeitä ja viileitä, keksin vaatekappaleille käyttöä myös Suomesta (jos ei muuta keksi, niin sivusaumat voi ommella kiinni ja saada sitä kautta pari kesämekkoa) tai kiusasta mummoa kohtaan, niin päädyin sitten ostamaan en ainoastaan yhtä, vaan kaksi kurtaa. Saaliiksi valikoituivat juuri ne samanmoiset, jotka tämä sinnikäs mummo oli pinostani eniten repimässä. Näihin sitten hankin vielä sellaiset intialaiset kapenevat housut, joten huomenna voi koko toimisto ihmetellä, miltä näyttää länkkäri töissä intialaisissa perinnevaatteissa. Jos siis uskallan oikeasti laittaa elämän risaiseksi ja pukeutua maassa maan tavalla.