Kesä käsillä

Kesä on korvilla. Naistenlehdet pauhaavat kesän uudesta muodista, sillä vuodenajat ovat täällä ristissä Suomeen verrattuna. Kesäkuussa alkavat sateet, ilma viilenee ja kesä on sitten tietyssä mielessä ohi.

Nyt ei kestä enää pitkään, kunnes päivälämpötilat lähenevät sitä 45 (nyt on jo parhaimmillaan yli 40 astetta) ja aurinko paahtaa maan karrelle. Maastopalot ovat arkea, kun ympäristö on rutikuiva. Ne joko syttyvät itsestään tai sytytetään tahallaan, jotta maa uudistuisi, roskat palaisivat pois tai ympäristö ei enää haisisi niin pahalta. Tähän mennessä olenkin ihmetellyt, kun paikalliset vääntäytyvät yli 30 asteen helteessä mustassa nahkatakissa paikasta toiseen. Ehkä se oikeasti johtuu siitä, että paikalliset ovat tottuneet niin paljon kuumempaan. Kohta joka tapauksessa alkaa olla tarpeeksi lämmin, että nahkatakkeja ei tarvita tarjetakseen helteessä, ei edes kylmäverisimmätkään intialaiset.

Perjantain sateen vuoksi ilma oli onneksi viileämpi, mutta kohta se taas luultavasti huitelee omissa korkeuksissaan. Alan kaivata Suomea, järveä ja virkistävää pulahdusta. Leppoista oleskelua, kun on miellyttävä olo, eikä koko ajan tukalan kuuma. Kahden viikon päästä pääsee ihmettelemään, mitä on lumi, kura ja räntä, kevään tuskainen odotus ja kaipuu lämpöön.