Kyllä, nyt on toivottavasti aallonpohjat koettu siitä, mitä voi tapahtua, jos syö vähäänkään epämääräisempää ruokaa. Tähän vatsatautiin kuuluivat niin vatsan pistäminen, polttelu, krampit, oksennusröyhtäisyt ja ripuli. Vatsa oli niin kipeä, että välillä oli kaksinkerroin eikä voinut kuvitellakaan liikkumista. Lisäksi kuume nousi (se oli itse asiassa pelastus, kun aina välillä simahteli kuumeiseen uneen) ja ilta päättyi oksenteluun.
Päivän nukuin käytännössä työpaikan hoitsun ns. tunnin nukkumapaikoilla. Aamulla näin lääkäriä, mutta neljä eri valmistetta ei saanut oloa paremmaksi, joten neljän maissa lähdin sitten vaihteeksi moikkaamaan Noble hospitalin lääkäriä. Projektin pojat lähtivät mukaan, joten tämä kerta oli helpompi, kun oli joku kääntämässä. Taas tuli niin monenmoista droppia.
Syöminen - niin. Kovasti sitä ainakin yritin ja tsemppasin. Jostain syystä kaikki hajut ovat tässä tilassa voimakkaampia, joten tuskaa teki edes riisinpalasten nieleminen (niissä oli jokin intialainen haju). Keittoon en oikein edes uskaltanut koskea, se vain tuoksui jotenkin niin luotaantyötävältä. Hapankorppuja söin pari ja muutama tunti myöhemmin lisää riisiä ennen lääkkeiden ottamista. Tosin tuo jälkimmäinen tankkaus ei päättynyt niin hyvin, sillä minuutti lääkkeiden ottamisen jälkeen vatsa ilmoitti varsin vahvasti, että se päättää kääntyä ympäri. Lopulta seurasi tämä grande finale pahoinvoinnin saralla, eli jokainen murunen vatsasta ulos. Toivottavasti se siis nyt rauhoittuisi, kun pahoista pöpöistä on päästy. Lääkkeet jouduin ottamaan uudestaan (ainakin kaksi tabua), kun bongasin ne siinä samalla. Ehkä tämä tästä, aamuun verrattuna olo on jo vahvempi ja tuo norjan puhuminen teki oikeastaan ihan hyvää. Eipäs ainakaan vello vatsassa ihan niin pahasti kuin kuluneen päivän aikana.
Päivän nukuin käytännössä työpaikan hoitsun ns. tunnin nukkumapaikoilla. Aamulla näin lääkäriä, mutta neljä eri valmistetta ei saanut oloa paremmaksi, joten neljän maissa lähdin sitten vaihteeksi moikkaamaan Noble hospitalin lääkäriä. Projektin pojat lähtivät mukaan, joten tämä kerta oli helpompi, kun oli joku kääntämässä. Taas tuli niin monenmoista droppia.
Syöminen - niin. Kovasti sitä ainakin yritin ja tsemppasin. Jostain syystä kaikki hajut ovat tässä tilassa voimakkaampia, joten tuskaa teki edes riisinpalasten nieleminen (niissä oli jokin intialainen haju). Keittoon en oikein edes uskaltanut koskea, se vain tuoksui jotenkin niin luotaantyötävältä. Hapankorppuja söin pari ja muutama tunti myöhemmin lisää riisiä ennen lääkkeiden ottamista. Tosin tuo jälkimmäinen tankkaus ei päättynyt niin hyvin, sillä minuutti lääkkeiden ottamisen jälkeen vatsa ilmoitti varsin vahvasti, että se päättää kääntyä ympäri. Lopulta seurasi tämä grande finale pahoinvoinnin saralla, eli jokainen murunen vatsasta ulos. Toivottavasti se siis nyt rauhoittuisi, kun pahoista pöpöistä on päästy. Lääkkeet jouduin ottamaan uudestaan (ainakin kaksi tabua), kun bongasin ne siinä samalla. Ehkä tämä tästä, aamuun verrattuna olo on jo vahvempi ja tuo norjan puhuminen teki oikeastaan ihan hyvää. Eipäs ainakaan vello vatsassa ihan niin pahasti kuin kuluneen päivän aikana.
3 kommenttia:
Voi kaameaa! Pikaista paranemista sinulle!
Huh, huh. Paranemista toivotan minäkin!!
Parin viikon päästä miekin oon siellä Punessa :))
Kyllä tää tästä taas, elämä voittaa askel kerrallaan. Yhäkin hämmentää se Noble hospitalin lääkäri, jonka kanssa kommunikointi on heikohkoa, sit se jollain stetoskoopilla kuuntelee vatsaa ja määrää jotain lääkkeitä sen perusteella.
Noh, ei siinä mitään, tähän mennessä dropit on kyllä tehonneet, mutta... Se on vaan jotenkin hämmentävää, kun on tottunut tällaiseen eurooppalaiseen otetaan-näytteitä-tutkitaan-tieteellisesti-mentaliteettiin.
Lähetä kommentti