Ihmeiden aika ei ole ohi. Vielä eilen pidin sateenvarjoa kädessäni ja pohdin sen lähettämistä Suomeen yhtenä turhimmista mukaan pakatuista tavaroista. Tänään taivas repesi ja maa sai ensimmäisen sateensa niihin 8 viikkoon, jonka täällä olen oleskellut. En yhtään tiedä, kuinka pitkään täällä on ollut satamatta, siltä vaikutti, ettei täällä ole vähään aikaan ennen tuloanikaan satanut.
Ukkostaa ja salamoi. Jo lapsena minusta oli mahtavaa katsella, kun taivas repesi ja valot täyttivät taivaan kannen. Ääri-ilmiöt kiehtovat, ne muistuttavat, ettei elämä kulje aina samaa reittiä. Ne kertovat, ettei kaikkea voi aina hallita tai välttämättä ennustaakaan. Ilmakin tuoksuu aivan erilaiselta, joskin täällä sekin eroaa vielä jonkun verran. Maa uudistuu, ilma uudistuu ja sade kuljettaa pois tomun ja pesee ympäristön puhtaaksi. Huomenna voikin sitten ihmetellä, onko ympäristö paljonkin muuttunut sateen vaikutuksesta.
Ukkostaa ja salamoi. Jo lapsena minusta oli mahtavaa katsella, kun taivas repesi ja valot täyttivät taivaan kannen. Ääri-ilmiöt kiehtovat, ne muistuttavat, ettei elämä kulje aina samaa reittiä. Ne kertovat, ettei kaikkea voi aina hallita tai välttämättä ennustaakaan. Ilmakin tuoksuu aivan erilaiselta, joskin täällä sekin eroaa vielä jonkun verran. Maa uudistuu, ilma uudistuu ja sade kuljettaa pois tomun ja pesee ympäristön puhtaaksi. Huomenna voikin sitten ihmetellä, onko ympäristö paljonkin muuttunut sateen vaikutuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti