Olo on taas vaihteeksi parempi. Ei se toki mikään hyvä ole, mutta maanantaihin verrattuna inhimillisempi. Paha ripuli vaivaa ja se iskee ennalta-arvaamattomasti. Näin ollen vietän luultavasti koko päivän neljän seinän sisällä peläten taudin seuraavaa vastaiskua.
Eilisen päivän saavutus on, että sain lima-maissi-kanakeiton (oikealta englanninkieliseltä nimeltään sweet-corn-soup) kokonaisuudessaan alas niin, että se jopa pysyi siellä. Varsin sinnikäs joutui olemaan, tämä taistelu käytiin kolmessa eri osiossa, jossa ensimmäisessä keittoa meni vatsaan sen sentin verran kulhon reunasta. Lisäksi vatsaan päätyivät pari toastia ja hieman noodeleita, eikä vatsatauti kertaakaan iskenyt täydellä voimalla näitä ruokia vastaan. Toki hieman vatsassa velloi ruokailun jälkeen, mutta ei mistään kammotustaudista voi kuvitella parantuvansa sormia napsauttamalla.
Tänään on sitten hindujen juhla nimeltä Holi. Toimisto on kiinni ja kadut täyttyvät ihmisistä, jotka tekevät kepposia ja ruiskuttavat värivettä toistensa päälle. Intialaisten tapa pitää hauskaa on varsin erikoinen. Kova mekkala tuolla ulkona tuntuu käyvän, mutta jostain syystä en ole kovinkaan innostunut. Suuressa vaatevalikoimassani ei ole niin monta uhrattavaa vaatekappaletta, enkä jostain syystä näe kepposten tekemistä tai toisten ruiskuttamista väreillä (tai ruiskutettavaksi tulemista) sellaiseksi aktiviteetiksi, jossa nyt ehdottomasti haluaisin olla mukana. Ainakaan näin kipeänä. Näin ollen tyydyn katselemaan katujen vilkasta meininkiä kattoterassilta ihmetellen tätä Intian juhlien kirjoa.
Eilisen päivän saavutus on, että sain lima-maissi-kanakeiton (oikealta englanninkieliseltä nimeltään sweet-corn-soup) kokonaisuudessaan alas niin, että se jopa pysyi siellä. Varsin sinnikäs joutui olemaan, tämä taistelu käytiin kolmessa eri osiossa, jossa ensimmäisessä keittoa meni vatsaan sen sentin verran kulhon reunasta. Lisäksi vatsaan päätyivät pari toastia ja hieman noodeleita, eikä vatsatauti kertaakaan iskenyt täydellä voimalla näitä ruokia vastaan. Toki hieman vatsassa velloi ruokailun jälkeen, mutta ei mistään kammotustaudista voi kuvitella parantuvansa sormia napsauttamalla.
Tänään on sitten hindujen juhla nimeltä Holi. Toimisto on kiinni ja kadut täyttyvät ihmisistä, jotka tekevät kepposia ja ruiskuttavat värivettä toistensa päälle. Intialaisten tapa pitää hauskaa on varsin erikoinen. Kova mekkala tuolla ulkona tuntuu käyvän, mutta jostain syystä en ole kovinkaan innostunut. Suuressa vaatevalikoimassani ei ole niin monta uhrattavaa vaatekappaletta, enkä jostain syystä näe kepposten tekemistä tai toisten ruiskuttamista väreillä (tai ruiskutettavaksi tulemista) sellaiseksi aktiviteetiksi, jossa nyt ehdottomasti haluaisin olla mukana. Ainakaan näin kipeänä. Näin ollen tyydyn katselemaan katujen vilkasta meininkiä kattoterassilta ihmetellen tätä Intian juhlien kirjoa.
2 kommenttia:
Voi sinnuu! Koetahan parantua, *hali*.
Ei holi miellyta minuakaan! Jotenkaan ei naa siina mitaan hauskaa, etta ruiskutetaan kylmaa vetta ja vareja paalle. Ehka lapsena olisi pitanyt sita jannempana...
Lähetä kommentti