Aamulla Pariisissa näin kaupungin ehkä ensi kertaa hiljaisena, autiona. Kaupunki ei ollut kunnolla vielä herännyt uuteen päivään, kun talsimme sen katuja hieman ennen kello kuutta juna-asemalle päin. Tiukille taas vaihteeksi meni tuo vaihto lentokentälle vievään bussiin, sillä juna oli juuri mennyt asemalta ja seuraava tuli vasta vartin päästä. Lisäksi onnistuin eksymään yhteen suljettuun kauppakeskukseen, josta sitten kiltti siivooja ohjasi oikealle uloskäynnille. Siitä sitten juoksin vastapäiselle bussiterminaalille, jopa ehkä sen minuutin ennen virallista bussin lähtöaikaa. Aivan niin tiukille ei kuitenkaan mennyt, sillä myös seuraavassa bussissa oli Stockholm-kyltit, eli silläkin olisi vielä tarvittaessa ehtinyt perille. Sitten istuttiin kiltisti bussissa, jonotettiin kiltisti jonoissa ja tuskailtiin ensin raiskin koneessa ja sen jälkeen uudestaan kaksi tuntia lentokenttäbussissa, joka oli kuin sauna, lämmitys päällä siitä huolimatta että ulkona oli +28.
Eilisestä Tukholman visiitistä en saanut oikein paljoakaan irti. Ehkä syynä oli, että olen kiertänyt niin paljon viime aikoina, ettei Tukholma tuttuudellaan enää jaksanut niin sykähdyttää. Olin myös väsynyt, enkä ollut kunnolla valmistautunut etsimään mielenkiintoisia visiittikohteita. Lukemastani opaskirjasta voi sanoa, että siinä oli hyvät kartat, mutta muuten se oli suunniteltu vanhemmalle väelle. Käytin siis aikani outojen asuviritelmien bongailuun, joskaan kuvia näistä en hoksannut/kehdannut ottaa. Kaupat olivat täynnä kasarin kammotuksia ja vanha kaupunki pullollaan turisteja, jopa siihen asti että joutui jonottamaan päästäkseen kulkemaan vanhan kaupungin läpi.
Tukholma tuntui myös kalliilta, sillä esimerkiksi kahdenkymmenen minuutin kävelyä vastaava metromatka Slusseniin maksoi yli neljä euroa. Slussenissa kiertelin kävelykatua ja lopulta kävelin takaisin tuonne cityterminaaliin, josta sitten bussi illalla vei Arlandaan. Lähdin oikeastaan Arlandaan päin jo vähän etukäteen, sillä jostain syystä en keksinyt suurempaa tekemistä sen jälkeen, kun olin kiertänyt city-terminaalin ympäristöä kolmisen tuntia. Arlandan lentokenttä oli varsin pieni, ainakin se terminaali, josta meni Finskin lennot Helsinkiin. Näin ollen keskityin lukemaan kirjaa nimeltä Läppstifts djungel, jotta edes hieman saisin tuntumaa ruotsiin, kun kerta Ruotsissa olin. Aitous oli kuitenkin kaukana, sillä kyseessä oli jenkkikirjailija, jonka teos oli ruotsinnettu. Lentokone oli lisäksi lähes puoli tuntia myöhässä, jotenkin kuitenkin onnistuin saamaan itseni ulos varsin nopeasti ja juuri ehdin kaupunkiin vievään bussiin, joten kotona olin hieman puolenyön jälkeen. Nyt kuitenkin alan purkamaan laukkuja ja pesemään kamoja, joten tarkempia kuvauksia Pariisista tai Barcelonasta tulee myöhemmin.
Eilisestä Tukholman visiitistä en saanut oikein paljoakaan irti. Ehkä syynä oli, että olen kiertänyt niin paljon viime aikoina, ettei Tukholma tuttuudellaan enää jaksanut niin sykähdyttää. Olin myös väsynyt, enkä ollut kunnolla valmistautunut etsimään mielenkiintoisia visiittikohteita. Lukemastani opaskirjasta voi sanoa, että siinä oli hyvät kartat, mutta muuten se oli suunniteltu vanhemmalle väelle. Käytin siis aikani outojen asuviritelmien bongailuun, joskaan kuvia näistä en hoksannut/kehdannut ottaa. Kaupat olivat täynnä kasarin kammotuksia ja vanha kaupunki pullollaan turisteja, jopa siihen asti että joutui jonottamaan päästäkseen kulkemaan vanhan kaupungin läpi.
Tukholma tuntui myös kalliilta, sillä esimerkiksi kahdenkymmenen minuutin kävelyä vastaava metromatka Slusseniin maksoi yli neljä euroa. Slussenissa kiertelin kävelykatua ja lopulta kävelin takaisin tuonne cityterminaaliin, josta sitten bussi illalla vei Arlandaan. Lähdin oikeastaan Arlandaan päin jo vähän etukäteen, sillä jostain syystä en keksinyt suurempaa tekemistä sen jälkeen, kun olin kiertänyt city-terminaalin ympäristöä kolmisen tuntia. Arlandan lentokenttä oli varsin pieni, ainakin se terminaali, josta meni Finskin lennot Helsinkiin. Näin ollen keskityin lukemaan kirjaa nimeltä Läppstifts djungel, jotta edes hieman saisin tuntumaa ruotsiin, kun kerta Ruotsissa olin. Aitous oli kuitenkin kaukana, sillä kyseessä oli jenkkikirjailija, jonka teos oli ruotsinnettu. Lentokone oli lisäksi lähes puoli tuntia myöhässä, jotenkin kuitenkin onnistuin saamaan itseni ulos varsin nopeasti ja juuri ehdin kaupunkiin vievään bussiin, joten kotona olin hieman puolenyön jälkeen. Nyt kuitenkin alan purkamaan laukkuja ja pesemään kamoja, joten tarkempia kuvauksia Pariisista tai Barcelonasta tulee myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti