maanantai 14. heinäkuuta 2008

Arkkitehtuurin ihmeitä

Tadao Ando on uraauurtava japanilainen arkkitehti, joka syntyi 1941 Osakassa. Hänellä ei ole koskaan ollut alan koulutusta, vaan ennen talojen suunnittelua hän sai elantonsa mm. nyrkkeilemällä ja ajamalla trukkia. Tästä huolimatta hän voitti vuonna 1995 Pritzker Architecture Prize-tunnustuksen, joka on yksi arvostetuimmista arkkitehtuurin alalla.

Andon töitä löytyy paljon Osakan ympäristöstä. Tulevia töitä on muun muassa Tokio Sky Tree, josta on huimiin korkeuksiin nouseva torni Tokion keskustassa. Hänen töitään oikeastaan halusin nähdä ihan livenä, mutta en usko, että onnistuin niitä kovinkaan hyvin bongaamaan. Ongelmana kun oli se, että laskin sen varaan, että voin etsiä niitä netistä ja sitten törmätä niihin livenä. Nettiin kuitenkin ehti hieman harvemmin ja vaikka näinkin varsin jännittäviä rakennuksia, niin en joko osannut nimetä niitä tai ne osoittautuivat muiden arkkitehtien teoksiksi. Olisin tarvinnut varmaan ihan oikean arkkitehtiopiskelijan mukaan opastamaan näiden rakennusten saloihin. Ehkä sitten ensi matkalla. :D

Tässä kuitenkin muutama kuva niistä hienoista rakennuksista, josta nappasin kuvia. Kaikkia ei tässä nyt näy, sillä erikoisia rakennuksia oli varsin paljon. Ohessa ensin muutama rakennus ihan vain kadulta bongattuna. Nämä ovat siis Tokiosta.

Tokio Towerin lähipiiristä:


Näkymiä Mori-towerista, Roppongista:
Korkeita rakennuksia kyllä oli Mori-towerin naapurissa:
Elektroniikka- ja mangakaupunginosa Akihabara:


Hiroshimasta:

Himejistä, mikäli oikein muistan:
NMAO eli National Museum of Art, Osaka oli myöskin hyvin hauska tuttavuus:


Rakennuksen on suunnitellut César Pelli. Ulkoa rakennus muistuttaa sudenkorentoa ja varsinaiset museokerrokset sijaitsevat maan alla. Sisällä ei valitettavasti voinut kuvata, sillä sieltäkin itse rakennus oli varsin kiehtova. Ohessa on vielä kuva pihalla olevasta suihkulähteestä:
Kioton asema oli myös vaikuttava erilaisin yksityiskohdin. Sen on suunnitellut Hiroshi Hara. Se oli massiivinen rakennus, josta kulki läpi valtavia ihmismassoja päivittäin. Rakennus jakautui kolmeen eri komleksiin, josta ohessa on pääsisäänkäynti.

Jos oheisia liukuportaita meni ylös ja otti kuvan alaspäin, sai seuraavan näyn:


Itse onnistuin tekemään sellaisen emämokan, että lukitsin rinkkani lokeroon ja lähdin kaupungille muutamaksi tunniksi. Palatessani oli sitten aika nihkeää etsiä numeron perusteella oikeaa lokeroa, sillä niitä lokeroseiniä oli noissa alakerroksissa aika valtavasti. Tämän kommelluksen jälkeen pyrinkin sitten ottamaan kuvia, mikäli jätin rinkkani säilöön, vaikka näitä kertoja ei onneksi ollut enää montaa. Rinkan löytymisen jälkeen joutui sitten vielä etsimään oikeat raiteet, sillä kyseisessä rakennuksessa oli iso ostoskeskus, maanalaiset, junat, sekä vielä luotijunat. Vierestä löytyi vielä bussiasema, joka ei ainakaan helpottanut kokonaisuuden hahmottamista. Kyllä siellä sitten varsin helposti suunnisti, kun lopulta tajusi, että muutamat kokonaisuudet yhdistyivät vain silloilla toisiinsa ja oppi menemään oikeaan kokonaisuuteen.

Ei kommentteja: